Olemme kaksi viimeisintä vuotta käyneet Syysseminaarissa Järvenpäässä syyshuoltamassa avioliittoamme. Ne ovat olleet ihania ja voimauttavia reissuja, vaikka Oulusta matkaa Järvenpäähän onkin. Nyt elämme korona-aikaa ja tänä vuonna Syysseminaari järjestettiin verkkokurssina. Päätimme osallistua tapahtumaan etänä, kotoa käsin. Ihan kotisohvalta tapahtumaan osallistuminen ei kuitenkaan minulta onnistunut.
Syysseminaarin lauantaiaamupäivään osui tyttäreni luokan perheiden retki. Mieheni kuunteli Syysseminaarin aamupäivän osuuden kotoa, minä retkeilin kolmen lapsemme kanssa merenrantalehdossa. Iltapäiväksi vein lapset mummolaan. Kun ennätin kotiin, mieheni toi korvaani välittömästi toisen AirPodin ja pääsin iltapäivän luennon tunnelmaan.
Olo oli vähän kireä. Olisin halunnut kuunnella rauhassa aamupäivän luennon aamupäivällä, sillä olin odottanut innolla viikonlopputapahtumaa. Jouduin huomaamaan, että kotioloissa tapahtumaan osallistuessa arki ja lasten tarpeet menivät herkästi edelle. Pääsin kuitenkin nopeasti hyvään parisuhdeleiritunnelmaan saatuani kuulokkeen korvaan ja söimme lounaan yhdessä keittiönpöydän äärellä kuunnellen samalla iltapäivän luennon.
Luennon jälkeen alkoivat pienryhmät eli vertaisryhmät etäyhteyksin. Olin odottanut erityisesti pienryhmiä, sillä olen aina kokenut ne hyvin antoisiksi. Sitä ne olivat myös nyt. Saman tien kun etäyhteydet avautuivat, pääsin innostuneeseen, keskittyneeseen ja rentoutuneeseen pienryhmätunnelmaan. Voi, miten nautinkaan! Aamupäivän hienon luennon kuuntelin lauantaina pienryhmien jälkeen viikkosiivousta tehden. Oli tavallista mukavampi siivouskerta se.
Sunnuntain piti olla varattu kokonaan Syysseminaarille, mutta tilanne muuttui ja aamupäivän vietin pyhäkoulussa. Pyhäkoulua oli mukava pitää, mutta kyllä vähän harmittelin: olisin halunnut kokea Syysseminaarin keskittyneemmin. Aamupäivän luennon kuuntelin Prismassa kuulokkeet päässä, viikko-ostoksia tehden. Luento oli hyvä ja nosti selvästi Prisma-reissun arvoa. Onneksi sunnuntain iltapäivän luennon sain kuunnella rauhassa kotoa käsin kaksin puolisoni kanssa ja pienryhmät olivat taas mahtavat.
Mitä opin ensimmäisestä verkkoparisuhdekurssista? Syysseminaari oli sisällöltään aivan yhtä hyvä ja lämmintunnelmainen etäyhteyksilläkin toteutettuna. Pienryhmä toimi loistavasti myös verkossa. Ainut ongelma olin minä itse. Olisi pitänyt ymmärtää myös etätapahtuman kohdalla varata aidosti ja rohkeasti koko viikonloppu parisuhdekurssin käyttöön. Kotona kodin ja lasten puuhat ovat niin lähellä, että veivät helposti mukanaan.
Toisaalta ja positiivisesti ajateltuna viikonlopun kotityöt etenivät tavallista tahtia ja lasten ei tarvinnut ikävöidä vanhempiaan reissussa. Arki siis pyöri normaalisti eikä kerryttänyt kotityötaakkaa tapahtumaa edeltäviin ja seuraaviin arkipäiviin. Pakkaamiseenkaan ei tarvinnut käyttää aikaa. Taloudellisesti etätapahtuma oli huomattavasti huokeampi kuin viikonlopputapahtuma matkoineen ja univelkaa ei kertynyt matkustuspäivistä. Kotiinkin liittyy nyt uusia, ihania muistoja, kun mietin, miten täällä vietimme yhdessä Syysseminaaria ja istuimme ihan rauhassa vierekkäin pienryhmässä.
Etätapahtumaan osallistuminen oli helppoa ja kynnys matalalla. Pienryhmäosuuden olisi voinut korvata halutessaan myös paritehtävillä. Monta tärkeää oivallusta sain tehdä myös tänä vuonna Syysseminaarissa. Voin siis lämmöllä suositella verkkoparisuhdekurssia. Vinkiksi annan vain: varaa oma viikonloppusi aidosti tapahtuman käyttöön. Kevätseminaaria odotellessa!
Kuva: Andrea Piacquadio/Pexels
Nautin oivalluksista, keskusteluista, ymmärtämisestä, lukemisesta, viisastumisesta, kriiseistäkin ja uudelleen rakastumisesta omaan ja samaan puolisoon. Meidän perheen arkea värittää kolme muksua.
© Parempi avioliitto 2022