Järkipuhe ei nyt kiinnosta

Luin vasta Marianna Stolbow‘n Erosta eteenpäin -kirjan. Siinä sanotaan: “Eronnutta eivät järkipuheet nyt tavattomasti kiinnosta. Hän käy läpi tunteitaan, eikä niitä voi ohjeistaa, komentaa saati torpata.” Olen kesän syventynyt parisuhdeohjaajaopinnoissa ihmissuhteiden solmukohtien ymmärtämiseen ja pohtinut taas kerran tosi paljon tunteita.

Minä ja puolisoni olemme käyneet tunnekeskeisen pariterapiajakson. Yhdistettyinä avioliittoleireihin terapia on muuttanut paljon ajatteluani ja hyvinvointiamme. Olen ymmärtänyt, että järkipuhe ei muuttanut suhteemme suuntaa, vaan sen teki nimenomaan tunnepuhe. Sopimusten tekeminen tai konkreettisten riidanaiheiden selvittäminen on auttanut meitä, mutta eniten suhdettamme ovat vieneet eteenpäin yhdessä koetut, korjaavat ja vahvistavat tunne(yhteys)kokemukset. Kotityö- ja lastenhoitovastuista sopiminen on osaltaan hyvä asia, mutta suhteen tulevaisuuden ratkaisee tunne. Onko toinen minua varten? Näkeekö ja kuuleeko hän juuri minut? Avaako hän sisäisen maailmansa minulle, että saan sinne tulla hänen lähelleen?

Toinen kirja, jota olen nyt kesällä syventyen lukenut on Philippa Perryn Kunpa vanhempasi olisivat lukeneet tämän kirjan (ja lapsesi kiittävät, että sinä luit). Kirjan opit osuvat sekä lastenkasvatuksen ja lasten kohtaamisen ytimeen että parisuhteeseen. Perry sanoittaa, että kaikki käyttäytyminen on kommunikaatiota, jonka takana on aina tunne. Tätä ajatusta olen pohtinut paljon. Aikuisena totta kai olisi hienoa, jos pystyisimme jo paljon kommunikoimaan sanoin tunteistamme. Mutta varsinkin haastavissa hetkissä käytöksemme on herkästi päällimmäinen asia, joka meistä näkyy pintaan. Kuin lapsi me kaipaamme, että joku kuulisi ja näkisi sen tunteen, joka käytöksen alla on. Kaipaamme, että joku sanoisi, että tunne saa varmasti olla olemassa. Että tuo tunne on täysin okei, vaikka se olisi kuinka vaikea ja kipeä.

Tärkeintä ja vaikeinta parisuhteessa on hyväksyä ja kohdata omat ja puolison tunteet. Hyväksyttynä tunteista tulee turvallisia, eivätkä ne enää niin ohjaa käytöstämmekään. Ilman kokemusta tunteiden kohtaamisesta emme voi kohdata parisuhteessa kunnolla muutenkaan ja tuloksena on etääntyminen. Parisuhde ei ole järkisuhde, vaikka sen monet osa-alueet ovat järjellä ajateltuna myös isoja. Ne painavat vaakakupissa kuitenkin aika vähän, jos en saa rakastavaa ja hyväksyvää katsetta ja syliä puolisoltani.

Lentokoneessa on välttämätöntä olla runko, mutta ilman siipiä se ei lennä. Ajattelen, että parisuhteen siivet ovat tunneyhteys. Niiden voimin lentää sulavasti raskaskin lasti ja suurikin kone. Elämän ei tarvitse olla helppoa, että se on hyvää. Riittää, kun yhteys toimii ja siivet kantavat: “Olet minulle tärkein. Kerro, miltä sinusta tuntuu. Tule lähelleni. Olen varmasti tässä sinua varten. Minä valitsin sinut ja rakastan sinua tosi paljon.”

Kuva: Shutterstock / Aapsky