Summa summarum

Aattona sain taas vastaanottaa puolisoni joulukirjeen ja antaa hänelle kirjeeni. Mieheni aloitti tradition seurusteluaikana ja yhdessä olemme sitä pitäneet yllä jo 15 vuotta. Joulukirje on joka vuosi jouluni paras lahjapaketti. Tämä voi kuulostaa hypettämiseltä, mutta sitä se ei ole. Se on realismia yksinkertaisten asioiden merkityksestä. Kirjeessä näkyvät tärkeimmät asiat ja arvot: rakkaus, sitoutuminen, kasvu ja kiitollisuus. Ne ovat parasta, mitä voi saada.

Tämän vuoden joulukirjeiden summailuissa jäi pohdituttamaan erityisesti se, miten sujuvalta parisuhde on tänä vuonna tuntunut verrattuna aikaisempaan takkuiluun. Viime vuonna kävimme 16 kertaa tunnekeskeisessä pariterapiassa. Sen vaikutuksista on tutkimustuloksia. Tunnekeskeinen pariterapia toimii noin 70 prosentilla pariskunnista hyvin vaikeuksien selättämisessä ja tulokset vaikuttavat olevan pysyviä (Väestöliitto, Tunnekeskeinen pariterapia). Tämä nousi mieleeni, kun pohdin kulunutta vuotta. Olemme saaneet nauttia pariterapian tuloksista, vaikka kokonaisuutena vuosi on ollut monin tavoin vaativa.

Tunneyhteyden ylläpitäminen väsyttävän, hektisen ja huoltenkin täyttämän ruuhkavuosiarjen keskellä on onnistunut tänä vuonna varsin hyvin. Rohkeus ja taito ilmaista suoraan omia tarpeitaan ja tunteitaan on vahvistunut ja sitä myöten mahdollisuus tarpeiden täyttymiselle ja tunteiden kohtaamiselle on kasvanut. Kiukuttelu ja mököttäminen ovat kumpikin vähentyneet, kun tilalle on löytynyt rakentavampia keinoja tunteiden ilmaisuun. Myös rentous ja huumori ovat vahvistuneet. Ne auttavat pääsemään toisen lähelle arjen pikaisissakin kohtaamisissa. Palasin syksyllä työelämään ja uskon, että nykyään olen myös työroolissa aidompi, rennompi ja vahvempi sen kasvuopin myötä, mitä parisuhteessa olen saanut.

Tänä vuonna kävimme viikon avioliittoleirillä ja viikonlopun jatkoleirillä. Ensimmäistä kertaa kummassakaan ei enää noussut mitään isoa tai uutta ristiriidanaihetta esille. Silti leirit tulivat erittäin tarpeeseen. Ne antoivat tilan vahvistaa tunneyhteyttä ja huoltaa parisuhdetta rauhassa. Vaikka avioliittoleireihin meni 9 päivää tästä vuodesta, en keksi parempaa käyttöä näille päiville. Hyvinvoiva avioliitto palvelee koko perheen tarpeita. Kävin lisäksi syksyllä ensimmäistä kertaa Paravin naistenpäivillä ja koen, että sain viikonlopusta paljon niin ihmisenä, äitinä (myös lepoa) kuin puolisonakin. Liputan kyllä täysillä Paravin leirien puolesta: ne ovat kaikki olleet siunattuja, voimaannuttavia, innostavia ja upeita kokemuksia.

Summailen myös rahaa. Viime vuoden pariterapia maksoi noin 2000 €. Se on iso summa. Toisaalta samainen tai isompikin raha menee elämässä usein asumiseen, sisustukseen, autoon, matkustamiseen tai avioeron kustannuksiin. Avioliiton hoitamiseen sijoitettuna uskon ja koen, että summa tuotti ja tuottaa hyvän koron.

Minulta ei kannata kysyä sijoitusvinkkejä osakkeisiin tai rahastoihin liittyen, mutta rakkauden suhteen uskalla antaa vinkin. Avioliiton hyvinvointiin satsaaminen on satsaamista rakkauteen. Ja rakkauteen satsaaminen on parasta, mitä minä keksin.