Mitä haluaisin sanoa itselleni avioliiton alkumetreille?

Vuosien varrella on tullut mietittyä monta kertaa: Olisinpa ymmärtänyt, tiennyt ja tajunnut tämän asian jo avioliiton alkumetreillä. Avioliiton alkuvuosista selvittiin jotenkin, mutta niistä olisi varmasti selvitty paljon paremmin, jos mukana olisi ollut nykyinen ymmärrys ja tietämys parisuhdeasioista. Takkuista oli, vaikka monin tavoin olin myös onnellinen.

Palaan säännöllisesti siihen ajatukseen, että lapsiperhearjen alkumetrejä aloittaville jaetaan kirjasta ja lappusta. Silloin käydään neuvolassa säännöllisesti ja saadaan perhevalmennusta. Parisuhdetaivaltaan aloittaville parisuhdetietoa ja vertaistukea on tarjolla tosi vähän. Se ihan suututtaa ja harmittaa. Meidän parisuhteen yksi pelastus oli, että jo seurusteluaikana ystäväpariskuntamme kävi vuosittain avioliittoleireillä ja kertoili niistä. Saimme siitä hyvän mallin, miten parisuhdetta voisi hoitaa, vaikka emme vielä mahdollisuuteen tarttuneetkaan.

Ensimmäisenä haluaisin sanoa avioliiton alkumetrejä rämpivälle itselleni, että ongelmat ovat ihan normaali asia parisuhteessa. Kuten joku viisas sanoi, parisuhteessa toista ei voi säästää omilta ongelmiltaan. Vaikka ongelmistaan ei puhuisi, ne näkyvät tavalla tai toisella toiselle. Ei myöskään yhteisen sävelen löytäminen voi sujua ristiriidoitta. Älä siis hätäänny, vaikka haastavia tunteita ja vaikeuksia tulee vastaan! Se ei lähtökohtaisesti tarkoita, että olet väärän ihmisen kanssa naimisissa. Se tarkoittaa yksinkertaisesti, että olet naimisissa. Se tarkoittaa, että olette aloittelemassa kasvua yhdessä.

Seuraavaksi haluaisinkin sanoa itselleni: peittelemisen sijaan puhu, arvailemisen sijaan kysy ja vähättelemisen sijaan sano suoraan, mitä tarvitset. Sinä saat tarvita, saat kertoa rehellisesti, miltä sinusta tuntuu ja sinulla on oikeus kysyä. Kahden elämän yhteensovittaminen on iso prosessi ja siinä saa ja pitää puhua kaikesta. Ei ole asioita, jotka kannattaisi salata. Me jokainen olemme rikki jostain kohtaa, sitä ei kannata peitellä rakkaimmaltaan. Eheytyä ei voi, jos ei edes uskalla nähdä olevansa rikki. Kaksi rikkinäistä ei voi löytää yhteistä harmoniaa.

Kolmanneksi haluaisin sanoa: tutustu itseesi. Vain itseensä tutustumalla voi kertoa tarkkaa tietoa itsestään puolisolle. Ajattelin nuorena, että vaimona minun tehtäväni on olla puolisoani varten. Halusin, että hänellä olisi hyvä. Nyt sanoisin itselleni, että totta kai tarkoitus on, että molemmilla puolisoista on hyvä olla, yhdessä ja erikseen. Liikaa ei tarvitse mukautua. Myös parisuhteessa jokaisen pitää löytää omat rajansa, tunnistaa ikiomat toiveensa ja olla oma itsensä. Puolisoksemme halusimme toisen, aidon ihmisen, emme mukautuvaa peilikuvaamme. Eikä ihminen viihdy loputtomiin mukautuvan ja tahdottoman roolissa.

Vielä haluaisin sanoa itselleni: lähtekää pian avioliittoleirille. Siellä lamppu syttyy ensimmäistä kertaa. Kaikilla on parisuhteessa suhteellisen samanlaisia haasteita ja niihin löytyy ratkaisuja, taitoja, tietoa ja tukea. Opetella voi kommunikoimaan viisaammin ja selkeämmin, tuntemaan itsensä paremmin, osoittamaan rakkauttaan ymmärrettävämmin ja täyttämään toinen toisensa tarpeita osuvammin.

Nyt juuri tästä hetkestä haluaisin toivottaa nuorelle itselleni rohkeutta ja toiveikkuutta. Kehottaa etsimään tietoa ja vertaistukea, olemaan avoin ja luottavainen. Yhdessä selviätte!

 

 

 

 

 

 

Kuva: Courtney Kammers/Unsplash

Tiia Brockman

Blogisti

Nautin oivalluksista, keskusteluista, ymmärtämisestä, lukemisesta, viisastumisesta, kriiseistäkin ja uudelleen rakastumisesta omaan ja samaan puolisoon. Meidän perheen arkea värittää kolme muksua.

You need to Login for joining waitlist.