Riitojen kehityskaari

Meidän parisuhteemme, jota ei silloin vielä ollut olemassakaan, ensimmäinen ristiriita oli, voisiko meistä tulla pari. Kyseinen tilanne päättyi aikanaan nopeasti: meistä ei tulisi paria. Jäin miettimään, millaisia riitoja meillä on ollut vuosien varrella. Miten riitelykulttuurimme on muuttunut ja kehittynyt ajan myötä?

Seurusteluajan riidoissa pelko suhteen loppumisesta kyti koko ajan taustalla. Olen miettinyt jälkeenpäin, että takertuvan kiintymyssuhteen vaikutukset nostivat heti päätään. Seurusteluaikana toisen erilaisuus pelästytti ja hämmensikin paljon.

Kun puoliso toimi toisin kuin oman lapsuudenkodin riitelykulttuurissa oli toimittu, se tuntui toisaalta raivostuttavalta ja toisaalta aiheutti turvattoman olon. Kumppani ei toiminutkaan tuttujen sääntöjen mukaan. Ristiriita seurusteluaikana oli uhka; rohkeutta ja taitoa omien syvimpien ajatusten ilmaisemiseen ei ollut. Riidat jäivät pintatasolle, vaikka alla olisi ollut paljon muutakin. Tärkeintä kun oli saada turvaa luova sopu aikaan.

Kun suhde asettui vähän vakaammalle pohjalle, dramaattisuuden määrä riidoissa kasvoi. Riitojen erikoisimmilla tehosteilla varustetut käänteet ajoittuvat vuosiin, jolloin luottamus puolisoon ja avioliittoon oli jo melko vakaa, mutta syvempi turvallisuudentunne, itsetuntemus ja -tunto olivat vielä löytämättä. Silloin tunteet ja pelot ottivat helposti vallan ja omien tarpeiden täyttymättömyys ryöpsähti välillä ihan valtoimenaan riidaksi.

Minä takerruin kuin purkka, puoliso vetäytyi. Tässäkään vaiheessa riidoissa ei päästy kyllin syvälle. Pintamulta ryöppysi, mutta ongelman juuria ei tavoitettu. Puolison reaktiot ja toimintamallit olivat kuitenkin jo tutumpia.

Avioliittoleirejä, parisuhdekirjallisuutta, vertaistukea, tunnekeskeistä pariterapiaa, monenlaista tarvittiin, että riidoistamme alkoi tulla melko turvallisia ja kohtuullisen rakentavia. Tähän prosessiin meni yli kymmenen vuotta. Nykyään riidoissa ei enää asu pelko: Erotaanko me? Riidat eivät ole iloinen asia, mutta ne ovat ihan hyvä asia. Jos viestintä on rakoillut ja tarpeita on jäänyt täyttymättä, asioita täytyy saada setvittyä. Silloin on ihan okei riidellä.

Väsymyksen merkitys riidoille on myös selkeytynyt vuosien myötä. Kuormittuneena, uupuneena, hätääntyneenä ja nälkäisenä riita roihahtaa helposti. Tällaisen riidan jälkeen voi jälkipuinti olla jo ytimekäs:

“Taidat olla ollut turhan kovilla viime aikoina?” “Joo.”
“Pelästyitkö, että lapsille sattuu jotain?” “Kyllä.”
“Oletko muistanut syödä?” “En.”

Ristiriidat kuuluvat parisuhteeseen. Uskon, että riitojen kehityskaari kuuluu myös toimivaan parisuhteeseen. Ristiriita on pelottava paikka varsinkin aluksi, uusi ja outo maasto. Puolison kanssa voi kuitenkin oppia kulkemaan myös ristiriitojen alueella turvallisesti yhdessä. Riitojen maasto on usein vaikeakulkuista, mutta siellä, jos missä, voi oppia paljon merkittäviä asioita itsestä ja toisesta.

P.s. Jos puolisosta eksyminen mietityttää, niin Parempi avioliiton leireiltä löytyy laadukkaita ja selkeyttäviä karttoja riitojen maahan.

Kuva: Pixabay