Peilausta

Puoliso on peilini.

Puoliso on tunteideni peili. Häntä vasten peilaan iloa, ärtymystä, innostusta ja pettymystä. Välillä sorrun kaatamaan tunteeni hänen päälleen, mutta toivon oppivani ne ajan ja harjoituksen myötä pelkästään peilaamaan. Puolison peilin kautta näen tunteeni uudessa valossa ja ymmärrän tilanteita ja itseäni paremmin.

Puoliso on kasvuni peili. Häntä vasten peilaten kasvan. Näen ajatukseni ja asiani toisestakin näkökulmasta, en vain omastani. Opin näkemään itsenikin eri kulmasta. Hiomaan särmiäni. Näen sen, mikä vaatii kasvamista.

Puoliso on kuvastimeni. Hänen silmistään näen: olen kaunis ja arvostettu. Rakas ja hyväksytty. Ihana ja tärkeä virheinenikin. Ilman kuvastinta en osaisi huomata kuvajaisessani niin paljon hyvää.

Puoliso on peilikuvani. Olen rohkea joissain asioissa, epävarma toisissa. Puolisoni on rohkea monissa niissä asioissa, joissa minä en. Peilikuva täydentää.

Peiliin katsominen vaatii rohkeutta. Peiliin katsoessa vastassa on näkemistä, huomaamista, uuden oivaltamista ja parempaa tuntemista. Peilistä näkyy suoraa rehellisyyttä.

Peilille voi myös iskeä silmää. Peili iskee kyllä takaisin. Se saa hymyn huulille, peilikuvallekin. Ehkäpä hulmautan vähän hiuksianikin.

Wikipedia kertoo, että tasopeilissä “rinnakkaiset valonsäteet vaihtavat kokonaan suuntaa säteiden pysyen edelleen rinnakkaisina.” Sellainen haluaisin olla: rinnakkainen valonsäde puolisoni vierellä. Sellainen, joka peilautuessaan pysyy lujasti rinnalla ja samalla näkee muitakin näkökulmia.

Kiitos, kun olet peilini!

© Parempi avioliitto 2022

Jonotuslista Liity jonotuslistalle syöttämällä sähköpostiosoite alla olevaan kenttään.
You need to Login for joining waitlist.