Työn pitää antaa energiaa eikä viedä sitä

Ystäväni kertoi käyneensä työhaastattelussa ja pääsi kahden parhaan joukkoon. Työnantaja valitsi hakijan, joka näytti pirteämmältä. Ystäväni kysyi, miten hän voi ikinä tulla valituksi mihinkään uuteen työpaikkaan, kun nukkuu kolme tuntia yössä ja loput ajasta murehtii työasioitaan.  Hän kertoi, että pääsee palautumaan työstään enää vain pitkillä lomilla.

Lohdutin, että työpäivän jälkeen ei ole hyvä vatvoa mielessään kielteisiä ja stressaavia työasioita, koska se ylläpitää stressireaktiota. Silloin ei pääse palautumaan ennen kuin uusi työviikko alkaa. On vaara, että työ ei suju eikä energiaa riitä myöskään vapaa-ajalle.

Työn ei pidä myöskään paikata hyvää oloa, jota ei kotona saa. Ei ole hyvä, jos kiitosta hakee vain töistä eikä mistään muualta. Siinä on vaara, että ottaa lisää töitä, jos vain töistä tulee positiivista palautetta. Jos taas töistä ei koe enää saavansa positiivista palautetta, niin mistä sitä sitten saa, jos on tottunut hakemaan sitä vain töistä? Tahdon varoittaa väärästä tärkeysjärjestyksestä, jossa työ menee kaiken muun edelle.

Palasin ajassa taaksepäin muistelemaan omaa tärkeysjärjestystäni, jossa työn sijaan lapset menivät parisuhteen, oman ajan ja ystävieni edelle. Hain arvostuksen ja hyvän olon vanhemmuuden kautta. Toisaalta ei minulla ollut muuta vaihtoehtoa, koska meillä oli kolme erityislasta. Ajan myötä siitä tuli ongelmia, koska läheisyys mieheni kanssa väheni ja ilman läheisyyttä ei ole hyvää parisuhdetta eikä vanhemmuutta. Siksi osallistuimme mieheni kanssa kymmenen avioliittovuoden jälkeen ensimmäiseen avioliittotapahtumaan. Onneksi saimme niin hyvät ryhmänohjaajat, jotka ymmärsivät puuttua tärkeysjärjestykseemme.

Ystävälleni työ on ollut tärkeä asia jo pitkään. Muistan kuinka helpottunut hän oli nuorena äitinä päästyään kesälomalta töihin lepäämään, kun lapset olivat vieneet häneltä niin paljon energiaa. Minulla se oli juurikin toisinpäin, pääsin töistä lepäämään kesälomalle lasteni kanssa, kun työ vei niin paljon energiaa. Mitä pidempään pitää yllä väärää tärkeysjärjestystä elämässään, sitä vaikeampaa sitä on muuttaa, mutta ei se mahdotonta ole. Jos on uinut pitkään väärällä tekniikalla, vie aikaa oppia ulos siitä ja opetella se oikea tekniikka.

Yksin puurtaminen vie energiaa oli kyseessä sitten palkkatyö, vapaaehtoistyö, lastenhoito tai kodin siivous. Itseltäni on mennyt energiaa kuluneella viikolla tämän blogin kirjoittamiseen työpäivien jälkeen ja energiaa tuntuu menevän myös siihen ajatukseen, että minulle ei jää omaa aikaa tulevana viikonloppunakaan vapaaehtoistyön takia. Minäkin joudun vetämään rajoja omalle jaksamiselleni. Ensi viikolla palaan normaaliin arkeen, joka ei ole näin työntäyteinen. Mikä tahansa tekeminen kuormittaa, jos sitä on liikaa. Liian paljon ja kiireessä tehdyt työt nostavat minulla kierroksia, jotka vaikuttavat unen laatuun ja määrään. Väsyneenä ja stressaantuneena on vaikea osoittaa empatiaakaan läheiselleen. Yhdessä tekeminen ja jakaminen sen sijaan antavat minulle energiaa koska siihen sisältyy arvokas kokemus yhteisestä onnistumisesta tai epäonnistumisesta.

Ystäväni kanssa keskustelu jatkui hänen toiseen intohimoon, autoihin. Mietimme jopa, haluaisiko hän ryhtyä erikoisautojen myyjäksi. Se ei ollut hänestä hullumpi idea ja hän alkoi tosissaan miettimään alan vaihtoa. Itse työskentelin kansainvälisessä yrityksessä 18 vuotta, kunnes syntyi toive, että haluaisin tehdä työtä, joka olisi minulle merkityksellinen. Siinä vaiheessa tiesin vain, että haluan tehdä ihmisläheistä työtä ja niinpä lähdin opiskelemaan ratkaisukeskeistä työnohjausta. Aika pian huomasin, että ratkaisukeskeisistä menetelmistä oli hyötyä parisuhdetyössä. Kävin mieheni kanssa luennoimassa ja ohjasimme pienryhmiä, teimme tukiparityötä ja kirjoitin blogeja. Myöhemmin minulle kirkastui, että voisin alkaa tekemään töitä lasten ja nuorten parissa ja niinpä hankin pätevyyden tulevaan työhöni. Ajattelin lasten ja nuorten kanssa tapahtuvan työn tukevan myös parisuhdetyötä, joka on samalla perhetyötä, jos pariskunnalla on lapsia. Sydämessäni oli erityinen paikka niille perheille, joilla oli erityislapsia koska itselläni oli omakohtaista kokemusta kolmen erityislapsen kasvatuksesta. Iän myötä on tullut entistä selvemmäksi se, että työn pitää antaa energiaa eikä viedä sitä. Nyt minulla on työ, joka antaa voimia.

Hyvinvoinnille on tärkeää luoda tilaa. Minulle hyvinvointi muodostuu mieluisasta omasta ajasta, sosiaalisesta ympäristöstä, energiaa antavasta työstä ja omien arvojeni mukaisesta elämästä.

 Kuva: Shutterstock / Africa Studio

Jonotuslista Liity jonotuslistalle syöttämällä sähköpostiosoite alla olevaan kenttään.
You need to Login for joining waitlist.