Täydennetään toisiamme

Olin rapujuhlissa puolisoni kanssa. Seisoimme muiden vieraiden kanssa kuohuviinilasi kädessä ja odotimme isännän tervetulotoivotusta. Ennen punaiseen pöytään siirtymistä illan isäntä kilisti lasiaan ja sanoi: ”Tervetuloa rapujuhliin!” Ennen kuin ehdin siemaista pisaraakaan lasistani illan emäntä jatkoi: ”Ei sinun noin pitänyt sanoa vaan toivottaa kaikki tervetulleeksi rapupöytään. Rapujuhlathan alkoivat jo silloin kun vieraat saapuivat.” Isäntä painoi päänsä alas ja näytti pettyneeltä. Olisin halunnut sanoa jotain, mutta vaikenin kuten kaikki muutkin.

Mikäli olisin sanonut samoin puolisolleni omissa juhlissamme, hän olisi kokenut arvostuksen puutetta. Mikäli puolisoni olisi sanonut minulle samoin, olisin loukkaantunut. Molemmissa tapauksissa yhteys toisiimme olisi katkennut. Toisille protokollan noudattaminen on hyvin tärkeää, jotta asiat saadaan luistamaan aikataulun mukaan. Se myös tekee kanssakäymisestä selkeää ja miellyttävää ja vähentää epävarmuutta. Miten tässä tilanteessa olisi voinut toimia toisin? Olisiko illan emäntä voinut jatkaa puolisonsa tervetulotoivotusta sanomalla vaikka ”ja tervetuloa rapupöytään”. Mikä ettei? Tällä tavoin hän olisi täydentänyt puolisoaan ja olisi vältytty kiusalliselta tilanteelta. Yhteys olisi säilynyt.

Käynnistimme pari viikkoa sitten kolmannen paikallisen parisuhdekurssimme, joka kestää 8 viikkoa ja kokoontuu kerran viikossa. Ensimmäisellä kerralla avasimme tilaisuuden ja esittelimme tiimimme kurssilaisille. Kerroin, että meillä on uusi ryhmänvetäjäpari, koska edellisen kurssin ryhmänvetäjäpari ei kiireiltään päässyt osallistumaan. Lauseeni hieman töksähti. Mitä tekee puolisoni? Hän täydentää minua sanoen: ”Mutta onneksi saimme tämän pariskunnan kurssille, koska ilman heitä tämä kurssi ei olisi toteutunut.” Kiitin puolisoani luennon jälkeen ja uudestaan eilen avioliittopiirin pienryhmässä, jota käymme kerran kuussa ohjaamassa. Halusin antaa hänelle tunnustusta siitä, että hän täydensi minua. Haluan nostaa hyviä asioita esiin, jakaa kehuja ja antaa kiitosta, koska siitä tulee hyvä mieli ja se tuntuu oikealta tavalta toimia.

Kuinka helppoa meidän onkaan painaa toinen alas, kun tunnemme turvattomuutta, jos asiat eivät mene kuten ne omassa päässämme suunnittelemme. Jokainen tuntee joskus turvattomuutta, jokainen mokaa joskus, mutta se on lohduttavaa, että siitäkin tunteesta ja tilanteesta voi opetella puhumaan. On tärkeää tunnistaa omat tunteet ja tarpeet, jotta puoliso tulee niistä tietoiseksi ja voi täyttää ne yhdessä sinun kanssasi, sinua tukien, sinua täydentäen. Muuten joudumme toistuvasti ristiriitatilanteisiin, joiden taustalla on täyttymättömiä tarpeita. Kuinka helppoa tai vaikeaa sinun on tunnistaa omat tunteesi ja tarpeesi? Kuinka helppoa tai vaikeaa sinun on kertoa niistä puolisollesi – ilman syyttämistä omasta puolesta puhumalla? Se ei ole aina helppoa.

Yhteys toisiimme muodostuu, kun tunnistamme omat tarpeemme, kerromme ne toisille ja kuuntelemme toisiamme. Kun meillä on yhteys toisiimme, koemme arvostusta ja hyväksyntää. Yhteys syntyy yhteisestä tekemisestä, erilaisuuden hyväksymisestä ja toisillemme omistautumisesta. Tulee tunne, että kuulumme yhteen ja tähän yhteisöön. Minua arvostetaan, minun tarpeitani kuunnellaan, minä olen tärkeä, olen rakastettu.

Yhteys luo välillemme merkityksellisyyttä, vahvistaa merkityksellisyyden tunnetta välillämme. Se kertoo, että me opimme, onnistumme, osaamme, kasvamme. Se vahvistaa win-win-ajattelua: me selviämme haasteistakin, kun osaamme ilmaista oikealla tavalla itseämme. Yhteys välillämme luo itsenäisyyttä ja luovuutta. Yhteinen onnistuminen luo iloa elämään, synnyttää kauneutta ja hauskanpitoa. Uskallamme spontaanisti tehdä asioita yhdessä. Niitä mokiakin. Kestämme epävarmat tilanteetkin yhdessä. Tämä kaikki tuo parisuhteeseemme lepoa, kosketusta, haluttuna olemista, seksuaalista täyttymystä, naisellisuutta ja miehisyyttä.

Emmehän me ole toisiamme vastaan vaan toistemme puolella. Emmehän me syntyneet kumoamaan toisiamme vaan täydentämään toisiamme.

You need to Login for joining waitlist.