Olemalla aidosti oma itseni kestän kohdata mitä vain

Olen ammatinvaihtaja ja aloitin syksyllä uuden työn. Olen ollut motivoitunut, innostunut ja tunnollinen työntekijä, mutta oman paikan ja työtavan löytäminen uudessa työyhteisössä ja työssä on vienyt oman aikansa. Päivät ovat olleet pitkiä ja haastavia. En ole aina hallinnut kaikkia tilanteita enkä tunteita. Olen yrittänyt pysyä tyynenä ja koossa. Olen kaivannut viisauden välähdyksiä hetkinä, jolloin minulla ei ole ollut harmainta aavistustakaan siitä, mikä olisi ollut oikea tapa toimia. Monena iltana olen mennyt nukkumaan tuntien itseni epäonnistuneeksi, joka tekee kaiken väärin, kun taas toiset näyttävät osaavan tehdä kaiken oikein. Olen joinakin öinä herännyt siihen, että raavin itseäni. Epäonnistumisen tunteet voivat olla kuin paha ihottuma: kun raapii yhtä kohtaa, huomaa ihottuman leviävän kaikkialle. Olen yrittänyt puhua itselleni, että ei ole mitään hätää, vaikka tuntuisi miltä. Olen yrittänyt itse korjata asioita, kieltää asioita, teeskennellä asioita olemattomiksi, kun sen sijaan olisi vain pitänyt tuntea miten särkynyttä kaikki on ja hyväksyä se.

Työssä onnistuminen heijastuu parisuhteeseen yhtä lailla kuin palautuminen ja hyvä uni. En ole päässyt latautumaan kotona, kun en ole kokenut riittävästi onnistumisia. Aivot eivät ole jaksaneet kuormitettuina antaa parastaan. Onneksi minulla on puoliso, joka on sitoutunut minuun ja minä häneen. Se näkyy niin, että saamme olla toinen toisemme tukena vastavuoroisesti. Vaikka kunnioitamme toisiamme, minun on ollut helpompi vetäytyä ja murehtia yksin omaa epäonnistumistani, koska en ole halunnut kuormittaa häntä. Varmasti siihen on osittain liittynyt jonkinlaista häpeääkin. Olemme yhdessä toki huolehtineet fyysisestä kunnosta mikä on vähentänyt sairauspoissaoloja sekä muita sairauteen liittyviä kustannuksia. Silti rohkaiseva kodin tunneilmasto tässäkin asiassa tukee ja luo hyvinvointia koko perheelle.

Olemme puolisoni kanssa luennoitsijaparina opettaneet, että eheys on sitä, että hyväksyy särkymisen osaksi elämää. Eräänä iltana jokin minussa kohmettunut alkoi vihdoinkin murtautumaan kovettuneen pintani läpi. Jotain alkoi tuntumaan ja surun aalto tuli ja särkyi ylleni. Tunteet kuuluu tuntea aidosti ja täydesti, jotta ne pääsevät liikkumaan eivätkä jää möykyksi sisällemme. Näin meidän epäonnistumisemme kohoavat pimeydestä valoon, maasta taivasta kohden.

Jokainen meistä on kaunis ja osaava. Jos kuuntelee liian kauan yksinään pään sisällä olevia ääniä, jotka sanelevat, minkälainen pitää olla, ei enää näe omaa kauneuttaan. Liian usein äänten sekamelska kertoo, millaisia meidän pitäisi olla, miltä meistä pitäisi tuntua, mitä meidän pitäisi tehdä ollaksemme tarpeeksi hyviä, emmekä siltikään kelpaa. Kun maailma haavoittaa meitä syvimmin, voimme sulkea korvamme ja rakentaa identiteettimme jonkin meitä parantavan lähteen varaan. Voimme olla oma itsemme ja luottaa siihen, että asiat järjestyvät. Meillä on voinut olla päiviä, jolloin olemme syytelleet itseämme kohtuuttoman paljon, kun sen sijaan olisimme voineet uskoa, että meihin uskotaan ja me selviämme. Jokaisen identiteetti, tunne siitä, että olemme erityisiä ja arvokkaita, kumpuaa jostakin. Identiteetti, latinan sanasta idem, “sama”, tarkoittaa, että vaihtuvista olosuhteista huolimatta ydinminäsi pysyy muuttumattomana, vakaana, samana. Se on siis sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Arvostelu ei voi muuttaa sitä. Epäonnistumiset eivät voi jäytää sitä. Listat eivät voi määritellä sitä. Emme ole yhtä kuin menneisyytemme, emme ole yhtä kuin häpeämämme asiat, epäonnistumisemme ja särkyneisyytemme. Olemme kyllin rohkeita elämään. Olemme kyllin vahvoja tuleviin haasteisiin.

Aamulla herättyäni oli hyvä ja kevyt olo ja se tunnetila on pysynyt. Olen saanut nukkua ja levätä. Opettelen tunnistamaan aivojeni alatielle putoamisen merkit ja ehkäisemään tämän tilan ennakoimalla ja järjestämällä sopivin välein palauttavaa toimintaa. Tauotettu toiminta on tärkeää aivojen toiminnan kannalta, sillä ylätien aivot tarvitsevat palauttavaa toimintaa. Sen on tutkittu lisäävän empatiaa, loogista päättelykykyä ja harkintakykyä. Tauotettu toiminta, oman rauhan tarjoaminen melun ja muiden ärsykkeiden keskellä auttavat säätelemään tarkkaavuutta ja käytöstä. Kävimme puolisoni kanssa intialaisessa syömässä ja meillä oli mukava palauttava hetki. Jokainen tarvitsee läheisyyttä, joka sanoo: “En koskaan hylkää sinua, en koskaan käännä sinulle selkääni enkä jätä sinua.” On tärkeää saada olla aidosti oma itsensä, koska silloin kestää kohdata mitä vain.