Tappiin asti kulutettu?

Mikä saa sinut kiitolliseksi? Jos mietit ihan arkitasolla, kun heräät ja nukahdat: Mistä tiedät, että olet kiitollinen? Ehdotin miehelleni, että alkaisimme iltaisin kiittämään kuluneesta päivästä. Vuorotellen olemme nyt jonkun aikaa kertoneet toisillemme mistä olimme tänään kiitollisia. Minusta on ollut mukava kuulla mistä mieheni kiittää. Sen jälkeen on tuntunut mukavammalta mennä nukkumaan ja herätä uuteen aamuun. Joka ilta löytyy kiitosaiheita, kun tarkkaan miettii, mutta jos on pitkään elänyt kiittämätöntä elämää niin niitä voi olla vaikeampi löytää. Jo elämä itse on kiitosaihe. Olen kiitollinen, että olemme yhdessä jakaneet päivän kiitosaiheita. Olen tehnyt havainnon, että valittaminen ja suorittaminen kuluttaa, mutta kiittäminen ja läsnäolo voimaannuttaa. Huonokin päivä on kiitospäivä, kun keskittyy siihen mitä oivalsi siinä ja miten voisi toimia jatkossa toisin.

Kiittämättömyys syntyy, kun asiamme ovat niin hyvin, että emme enää osaa nähdä sitä, mitä meillä on. Keskitymme liikaa siihen mikä meiltä puuttuu emmekä näe sitä, mitä meillä on. Sen tähden emme voi kokea kiitollisuutta. Tästä seuraa katkeruuden kehä. Ensin tulee jokin hyvä asia, josta koemme alkuun iloa ja kiitollisuutta. Vähitellen se muuttuu tavalliseksi ja itsestään selvyydeksi ja kun se on ollut jonkun aikaa tavallista ja itsestään selvää, se muuttuu vähitellen oikeudeksi ja vaivihkaa vaatimukseksi. Kun se muuttuu vaatimukseksi, me emme enää näe mitä meillä on, vaan keskitymme siihen mitä meiltä puuttuu ja siksi emme tunne kiitollisuutta.

Vielä viime vuosi kului pitkälti stressin kanssa. Työ, pitkät päivät, miehen työ, kiire, vanhemmuus ja vähäinen kahdenkeskinen aika loivat stressiä. Päätin, että haluan muutoksen tähän asiaan. Nyt olen osa-aikatyössä ja työmatkaan kuluu 15 minuuttia per suunta. Aikaa jää enemmän lepoon, kotitöihin, harrastuksiin, vanhemmuuteen ja läsnäoloon. Stressin keskellä tuli reagoitua väärällä tavalla muuttuviin olosuhteisiin, mikä aiheutti väsymystä ja vei lopulta ilon. Aloin kaipaamaan jonkinlaista rauhaa ja tasapainoa elämääni. Kaipasin sellaista mieltä, joka on luja ja vakaa.

Kulttuurimme on nopeatempoinen ja stressiä pidetään normina. Stressi ei ole kaikille negatiivista, koska se voidaan yhdistää ahkeraan työntekoon, kunnianhimoon ja menestykseen. Jos meillä taas ei ole stressiä, se voidaan yhdistää laiskuuteen tai motivaation puutteeseen. Lopputulos on se, että yrittää tehdä jatkuvasti enemmän ja olla enemmän, mikä aiheuttaa stressiä. Yhteydenpito ihmisiin tapahtuu usein keinotekoisesti verkossa sen sijaan, että järjestäisi aikaa merkityksellisille keskusteluille. Kiire luo stressille polttoainetta. Vuoden viimeisinä päivinä ajattelin, että en halua elämäni olevan tappiin asti kulutettu. Entä jos stressin vajetta käyttäisikin nyt tilaisuutena erottua, olla erilainen. Entä jos kilpailemisen ja toistemme vertailun sijaan juhlisimme ja kannustaisimme toisiamme?

Jos sinulla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa ajanhallintaasi, niin kannustan sinua tunnistamaan stressin, toimimaan korvataksesi sen sillä, mikä on siinä hetkessä oikein ja hyvää ja luottamaan siihen. Stressistä luopuminen tarkoittaa täydellistä antautumista takaisinpäin katsomatta. Se hetki meni jo, turha sitä on vatvoa. Huomispäiväkin osaa pitää huolen itsestään.

 

 

 

 

 

 

Kuva: Jamie Street/Unsplash

You need to Login for joining waitlist.