Mitä kohti kuljet ja kenen kanssa?

Isälläni oli taito ottaa minua kädestä kiinni ja ohjata. Hän oli ensimmäinen mies, johon uskoin ja luotin. Hän oli mies, jota olisin seurannut mihin vain. Hänessä oli iloa ja valoa, hän kulki jotain päämäärää kohti. Vaikka en saanut pitää häntä kuin kahdeksan vuotta elämässäni, hän jätti oman valonsa, joka jatkaa matkaansa minussa. Katsoessani isääni näen itseni. Kun tietää oman asemansa rakastettuna lapsena, löytää isän katseesta rakkauden, voiman ja suunnan eteenpäin. Katsoessani omia lapsiani näen itseni. Katsoessani lapsiani näen sukupolvia. Olen alkanut katsomaan tarkemmin itseäni. Mitä näen itsessäni katsoessani lapsiani? Millaisena peilaudun lapsieni silmin? Millaisia tunteita synnytän heidän mielissään? Mitä minusta siirtyy heihin, mikä jatkuu heissä? Luonko valoa vai tummia sävyjä heihin? Entä parisuhteeni? Mitä tunteita synnytän miehessäni ja hän minussa? Aivan sama kokemus syntyy läheisessä ja intiimissä parisuhteessa, joka on aikuisiän kannattelevin kiintymyssuhde.

Ajattelen, että miehen tulee elää vaimon kanssa ymmärtäväisesti, muistaen, että nainen on heikompi osapuoli. Naista tulee suojella. Miehen pitää saada suojella naista, olla naisen sankari. Kun olemme vihaisia toisillemme, sydämemme ovat kaukana toisistamme. Kun taas rakastamme toisiamme, sydämemme ovat lähekkäin. Mieheni on äkkipikainen, mutta se ei ole ongelma, kun suhteessa on läheisyyttä ja intiimiyttä. Hänen tunteensa ja kokemuksensa ovat samanlaisia kuin minun, mutta voimakkaampia. Kun hän on iloinen, hän on haljeta riemusta. Kun hän on vihainen, hän on suunniltaan raivosta. Kun hän on vihainen, minun sydämeni särkyy, mutta onneksi vain vähäksi aikaa. Mieheni mielestä se on lahja, että en jää katkeraksi vaan osaan antaa anteeksi. Kun joku loukkaa miestäni, hänestä tuntuu kuin koko maailma hajoaisi. Tiedän, että silloin hän kaipaa tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, jotta saa käydä läpi ajatuksiaan, koska hänen on vaikea unohtaa niitä asioita, jotka tuntuvat hänestä ikäviltä. Osaan rakastaa sydämelläni, mutta mieheni osaa rakastaa koko kehollaan.

Nuorena aviovaimona minusta tuntui usein, että mieheni ei ymmärtänyt minua enkä minä häntä, mutta parisuhdetapahtumien ja terapian myötä olemme oppineet kehittämään kommunikaatiotaitojamme. Olen vuosien varrella oppinut, että joskus mieheni tunteet kuormittuvat niin, että hän ei saa muodostettua sanoja. Siksi meillä on käytössä lasten tunnekortit, joilla sanoitamme nopeasti tunteet ristiriitatilanteissa.

Mieheni on viisas ja luova. Hänen ajatuksensa kulkevat hieman erilaista reittiä kuin minun, mutta se ei haittaa kunhan päämäärä on sama. Hän löytää minun reitistäni täydentäviä asioita. Meillä on myös oma tapamme toimia, jonka olemme hyväksyneet.

Mieheni pystyy harvoin makoilemaan sohvalla ja katsomaan elokuvaa. Jonkun ajan kuluttua hänen kehonsa alkaa taistella vastaan eikä hän pysty keskittymään ja hän nukahtaa. Lapsillamme on ollut tapana seurata, kuinka pitkään menee kunnes iskä nukahtaa. Siitä huolimatta hän tulee aina sohvalle ja saan käpertyä hänen viereensä. Lapsena käperryin isäni viereen sohvalle.

Mieheni näprää puhelinta, avaimiaan tai ihan mitä vaan hän saa käsiinsä, kun istumme keittön pöydän ääreen keskustelemaan. Se on hänen tapansa tuhlata ylimääräistä energiaa, jotta hän pystyisi keskittymään paremmin.

Mieheni jättää tavaroitaan, kenkiään ja vaatteitaan lojumaan ympäriinsä. Hänelle kaaos on tapa pitää paikat järjestyksessä. Olen tiettyyn pisteeseen asti sallinut tämän, koska olen ymmärtänyt, että näin hänellä pysyy järjestys yllä.

Välillä en jaksa hänen aktiivisuuttaan ja silloin pidän taukoa vetäytymällä omiin oloihini. Mieheni ymmärtää ja hyväksyy tämän, mitä arvostan paljon hänessä. Siellä missä me olemme, tapahtuu jatkuvasti. Se ei ole huono asia, koska hänen aktiivisuuteensa minä rakastuin. Perhelomat ovat minulle ja lapsillemme tärkeitä ja hän tekee ne mahdolliseksi omalla aktiivisuudellaan.

Minun on täytynyt sallia miehelleni mahdollisuus olla hän. Sillä tavoin olen nähnyt, miten paljon hänellä on annettavaa minulle ja meille sekä miten paljon annettavaa meillä on muille samankaltaisille. Olen ylpeä siitä, että olen jaksanut kulkea hänen rinnallaan ja hän minun. Meillä on ollut kylliksi viisautta opetella näkemään maailma toistemme silmillä.

Kiitän miestäni siitä, että hän on haastanut minut erilaisuudellaan, koska se on kasvattanut minua ymmärtämään erilaisuutta. Eniten kiitän miestäni siitä, että hän rikkoi minut, koska ilman sitä kokemusta en olisi oppinut ymmärtämään, mitä anteeksianto on. Anna anteeksi, koska se on kuin päästäisit vangin vapaaksi ja samalla sinulle selviää, että vanki, jonka vapautit olit sinä itse.

Isäni katseessa oli lempeyttä ja oikeudenmukaisuutta. Hän katsoi maailmaa tarkasti. Liian usein olemme jumissa siinä, joka ei liiku. Olisin seurannut isääni mihin vain. Ainoastaan sellaista voi seurata, joka liikkuu. Mieti mitä jätät elämääsi ja mitä heität pois. Etsi ihmisiä, joilla on jotain, jota toivot omaan elämääsi. Älä ole kotka, joka lentää matkalaukku selässään vaan heitä turhat taakat pois. Isäni jätti minulle oman rakkautensa ja valonsa, jotta opin näkemään maailman paremmin ja erottamaan siinä olevan kauneuden.

Nyt mieheni pitää minua kädestä kiinni. Katsoessani miestäni näen itseni. Jokainen tarvitsee rinnalleen ihmisen, joka tietää reitin taivaan rantaan ja kulkee sinne kanssasi. Ylitse kaiken varjeltavan varjele sydämesi sillä sieltä elämä lähtee. Heitä kaikki murheet päältäsi niin elämäsi muuttuu.

 

 

 

 

 

 

kuva: Joona Kotilainen

You need to Login for joining waitlist.