Minä olen ihme, suuri ihme

Eräs pieni tyttö vetää minua hihasta näyttääkseen ulkohaalareissaan roikkuvaa heijastinta, jossa lukee: “Minä olen ihme, suuri ihme.” Vastaan hänelle: “Olen samaa mieltä, sinä olet suuri ihme”. Tyttö katsoo minua mietteliäänä ja hetken päästä hän hymyilee. Annoin omille lapsilleni jouluaattona lahjaksi huovutusvillalla tekemäni punaisen sydämen, johon ripustin langan ja pakettikorttiin tekstin: “Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.” Lähtökohtaisesti jokainen ihminen on hyvä ja arvokas. Voimme ajatella, että meidät on punottu äitimme kohdussa ja luotu rakkaudella sisintämme myöten. Tämä tyttö tiesi sen.

Meillä jokaisella on itsetunto, joka kertoo, olenko minä hyvä vai huono. Se vahvistuu onnistumisten kautta ja romuttuu epäonnistumisten kautta. Vaikka elämä toisinaan tuntuu tuovan eteemme enemmän epäonnistumisia kuin onnistumisia, rohkaisen itse kutakin etsimään hyviä ominaisuuksiaan, koska niitä meillä jokaisella on. On hyvä tiedostaa, kuinka paljon hyviä ominaisuuksia kukin itsessään näkee. Itsetunto on hyvä silloin kun ihmisen minäkäsityksessä ovat voitolla positiiviset ominaisuudet, ja huono silloin kun negatiivisten ominaisuuksien määrä on suurempi kuin positiivisten. Joskus ihmiset reagoivat omien sisäisten haavojensa kautta hyvin voimakkaasti. Syy rikkinäiseen ydinminään on se, että on verille asti satutettu. Tällaisessa tilanteessa ihminen tarvitsee rakastavat ihmiset ympärilleen. Muuten suojamuurit nousevat yllemme, kun joku tai jokin iskee ydinminään.

Viikko sitten minulle kerrottiin, että itsetuntemus tarkoittaa sitä, että tunnistaa omat tarpeensa. Jos emme saa täyttää tarpeitamme, se kohdistuu itsetuntoomme. Otan muutaman esimerkin. Pidän uimisesta ja siksi uin kuntouintiryhmässä perjantai- ja lauantai-iltaisin. Tarve syntyi selkävaivojen takia ja siksi halusin oppia uimaan teknisesti oikein. Selkävaivat olisivat vaikuttaneet jaksamiseeni, työkykyyni ja itsetuntooni.

Pidän musiikista. Olen laulanut useissa kuoroissa ja ottanut yksityisiä laulutunteja. Joskus laulan autossani matkalla töihin ja kotiin samalla kun ihailen edessäni olevaa mestaripiirrosta taivaalla. Pidän lukemisesta ja yöpöydälläni onkin usein kasa kirjoja, jotka odottavat minua iltaisin. Rakastan tarinoita ja seikkailuja, joihin uppoutua, olen romantikko. Pidän kirjoittamisesta, kirjoittaminen on itselleni puhumista, itsetuntemuksen vahvistamista. Sitten on tämä avioliittotyö, jota teen yhdessä mieheni kanssa. Se on tärkein yhteinen tapamme viettää aikaa. Avioliittotyö vahvistaa itsetuntoani ja itsetuntemustani, lisää hyvinvointia kaikilla elämäni osa-alueilla. Avioliittotyö hitsaa minut ja puolisoni yhteen. Avioliittotyö on hitsannut perheemme yhteen. Perhe on minulle tärkeä. Se menee kaikkien muiden ihmisten edelle. Hyvä parisuhde on lapsen koti. Koen avioliittotyötä tehdessäni tekeväni jotain tärkeää, jota en osaa selittää.

Jos elämässämme on vain asioita, joita meidän pitää ja täytyy tehdä, ajatuksemme ovat vääriä, koska silloin niihin sisältyy vaatimuksia. Ne eivät ole silloin meidän tarpeitamme. Ne eivät suoraan vahvista itsetuntoamme. Ne eivät ruoki meitä. Itsetunto pitää sisällään ydinminämme. Olisi raskasta, jos se puhuisi koko ajan rankaisevalla äänellä. Mieluummin kuuntelen sisälläni rakastavaa ääntä, joka kertoo mitä minä tahdon tehdä. Tarpeet ovat sellaisia, joita ydinminämme tahtoo tehdä. Toki meillä on asioita, joita meidän myös pitää tehdä. On asioita, joista meidän täytyy ottaa vastuuta.

Pieniä lapsia kuunnellessani en voi kuin ihailla sitä, miten hyvin he osaavat kertoa, mitä he haluavat tehdä. Tahdon vaalia sitä, että he muistavat olevansa ihme, se suuri ihme, joka on rakkaudella luotu sisintä myöten. Vaalitaan me aikuisetkin sitä samaa omaan elämäämme. Opetellaan kuuntelemaan rakastavaa ääntä sisällämme.

Malla Tanner

Blogisti

Naimisissa, kaksi aikuista lasta ja yksi teini-ikäinen lapsi. Asun Lohjalla ja työskentelen opetus- ja kasvatusalalla.
Harrastan lukemista ja kuntouintia.

You need to Login for joining waitlist.