Tarvitsemme toisiamme

Joskus satutamme toisiamme. Meillä on ihmisinä sellainen ongelma, että haluamme olla lähellä, mutta samalla pelkäämme läheisyyttä. Kenen seurassa sinä saat antaa ja ottaa vastaan huolenpitoa? Mieti tätä hetki itseksesi.

Joskus meidän on vaikea ottaa vastaan huolenpitoa. Kaipaamme intiimiyttä toistemme kanssa, mutta samalla pelkäämme sitä. Tällainen epävarmuus estää intiimiyden ja tuhoaa ihmissuhteen.

Oli aika, jolloin koin paljon vihaa mieheni puolelta. Suru ja pettymykset tulivat hänestä ulos vihan tunteina. Hän ei osannut ilmaista itseään muulla tavoin. Minun olisi pitänyt osata kuunnella ja ymmärtää häntä, mutta loukkaannuin ja vetäydyin. Olin varuillani ja pälyilin arkana ympärilleni.

Viha ja pelko tuhoaa ihmissuhteita. Mikä sitten rakentaa niitä? Rakkaus! Rakkaus rakentaa ihmissuhteita. Rakkaudessa ei ole pelkoa, koska rakkaus karkottaa pelon. Pelossa itsessään on rangaistus, sillä joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Rakkaus vie keskipisteen pois sinusta ja laittaa sen muihin. Toiseen ihmiseen keskittyminen antaa sinulle voiman heittää pelko pois elämästäsi.  Tämä on oma kasvutarinani.

Haluamme jakamatonta huomiota enemmän kuin mitään muuta. Haluamme tuntea, että ajatuksillamme ja elämällämme on merkitystä ja että olemme arvokkaita. Yksi parisuhteita tuhoava ongelma on itsekkyys. Itsekkyys syntyy haluista, jotka käyvät taistelua päämme sisällä. Jos ihmisellä ei ole yhteyttä itseensä, hänellä ei ole sisällään mitään, mistä käsin ohjautua, tehdä valintoja tai arvioida elämäänsä. Tästä syntyy kokemus, että asiat johtavat minua sen sijaan, että minä johtaisin asioita ja elämääni.

Jos ihmisellä ei ole yhteyttä itseensä, hän on pahassa olossa eikä osaa pahaa oloaan tulkita vaan antaa sille vääriä nimiä. Hän sanoo, että elämästäni puuttuu vielä tämä ja tuo vaikka tosiasia on, että se mikä puuttuu on yhteys itseen. Sen takia hän ei elä omaa elämäänsä.

Voi olla, että itsekkyys johtuu myös sellaisesta asetelmasta lapsuudessa, että lasta ei ole nähty, ei ole kohdattu eikä saatettu oman itsensä äärelle. Siitä on tullut elämäntapa, jota ei edes tiedosta eikä osaa muuttaa, vaan elää ikään kuin itsensä ulkopuolella tietämättä, mitä tekee ja pitää sitä normaalina, koska se on aina ollut normaalia.

Parisuhteessa tämä näkyy niin, että eletään itsensä hylkäämisen tilassa, mikä synnyttää pahaa oloa, jota heijastamme toisiimme. Jos ajattelemme ihan mitä tahansa suhdetta: Teemme suhteen alussa paljon töitä ollaksemme epäitsekkäitä, mutta ajan mittaan itsekkyys alkaa livahtaa sisään. Meidän pitäisi tiedostaa tämä, jotta meillä olisi kyky rakentaa terveitä ihmissuhteita.

Ihmissuhteiden ylläpitävä voima ei ole siinä, mitä teemme toistemme puolesta tai mitä annamme toisillemme vaan siinä, kuinka paljon annamme itsestämme toisillemme. Se tarkoittaa epäitsekkyyttä, vähemmän minua ja enemmän sinua. Se tarkoittaa muiden ajattelua ennen itseäsi ja toisen ihmisen tarpeiden asettamista omiesi edelle. Lähtökohtana on rakkaus.

Kun alkaa antaa huomiota toiselle, oma parisuhde pääsee kehittymään. Mikä tahansa, jolle annat huomiotasi, kasvaa ja kehittyy. Epäitsekkyys nostaa esiin muiden parhaat puolet. Jos alat käyttäytyä suhteessa epäitsekkäästi, se pakottaa toisen osapuolen muuttumaan, koska sinä et ole enää sama ihminen ja hänen täytyy tulla toimeen kanssasi uudella tavalla.

Pystyvätkö kaikista epämiellyttävimmät ihmiset muuttumaan? Ne, joiden kanssa kukaan ei halua olla tekemisissä? Uskon, että pystyvät.  kun joku on ystävällinen ja epäitsekäs heitä kohtaan ja antaa heille mitä he tarvitsevat, eikä sitä, minkä he ansaitsevat.

Jos pyrimme parempaan yhteyteen toistemme kanssa, meillä on parempi yhteys keskenämme. Se johtaa siihen, että olemme avoimempia toisillemme ja uskallamme puhua peloistamme, riippuvuuksistamme ja epätäydellisyydestämme.

 

 

 

Kuva: Nathan Dumlao/Unsplash

You need to Login for joining waitlist.