Treffeillä

Aamu kajastaa vienosti talon takaa. Keittiö on hämärä. Yöllä on satanut uutta lunta. Hipsin kattilakaapille ja laitan kaurapuuron alulle. Istahdan tuoliin ja katselen ikkunani takana avautuvaa talvimaisemaa. Puitten runkojen välistä näen naapuritalon snautserin juoksevan riehakkaasti pehmeässä lumessa. Hetki ennen päivää on kaunis. Siinä on kuin murunen luomisen aamua.

Minulla on treffit keittiössä. Toista osapuolta ei tarvitse odotella. Hän on paikalla. En näe häntä, mutta tunnen hänen läsnäolonsa. Voin heittäytyä hänen seuraansa täysin hyväksyttynä. Luotan häneen ja avaan sydämeni. Hän aavistaa ajatukseni jo kaukaa, silti hänen korvansa tarkkaavat sanojani, vaikka en puhukaan niitä ääneen. Toisinaan olen pitkään vain hiljaa ja kuuntelen. Hän puhuu minulle myös sanansa kautta. Lukuohjelmassani ovat meneillään psalmit ja sananlaskut. ”Ihmisen henki on Herran lamppu, se tutkii ihmisen sisimpiä myöten.”

Aloittaessani päiväni näin hänen kanssaan kahdestaan kaikki muu asettuu oikeisiin mittasuhteisiinsa. Maailman hektisyys ei heti vyöry ylleni. Treffimme eivät ole mitenkään hartaat tai muodolliset. ”Oli tavallinen päivä, me istuimme keittiössä. Meillä oli pullo Coca-Colaa, Jeesus ja minä.” Siis juuri jotain tuollaista, mistä Ylva Eggehorn runossaan kirjoittaa.

Pian tapaan toiseksi parhaan ystäväni. Yhteisen aamiaisen jälkeen olemme valmiita päivän haasteisiin. Kuusenoksat kylpevät auringon valossa. Tuuli tanssii niissä. Hangen kimmellyksessä pilkahtaa aavistus keväästä.

Kuva: Unsplash