Kaamoksen valopilkut

Auringonkehrä, silloin kun se pilvien takaa näkyy, kiipeää vain matalalle ja tipahtaa hetken laimeasti hehkuttuaan tummien kuusten taakse. Tuuli riepottaa pimeän ajan valoja puitten paljailla oksilla. Jos pysähtyy kuuntelemaan, voi kuulla vesipisaroitten tippumisen äänen takapihan laatoille. Toisinaan se on kuin musiikkia, hienoista rummutusta.

Päivässä kahden pimeyden väliin jää yhä kapeampi vaalean kajo. Läheisen tien autojen valot heijastuvat kosteaan asvalttiin. Nuoresta saakka olen torjunut loppuvuoden tummuutta keksimäni iskulauseen turvin: ”Syksy aloittaa kevään.” llman tätä pimeyttä ei tule kevään valoa.

Kaamosta voi yrittää selättää juhlahetkillä. Meillä se sujuu luonnostaan, koska kaikki lapsemme ovat syntyneet elo-marraskuun välillä. Kokoonnumme syksyn mittaan monta kertaa saman lampun alle. Lisäksi viikoittainen rukouskokous ja avioparipiiri kolmen viikon välein innostavat ja virvoittavat henkeä. Hyvä kaamoksen torjuja on myös tukiparina toimiminen. Sen tuomissa erilaisissa vaiheissa kuljetaan pääsääntöisesti valoa kohti.

Syksyn pimeys on iankaikkisuuden näkökulmasta vain hetken häive, kuin vertauskuva elämästä ilman Vapahtajaa. Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeydessä vaan hänellä on elämän valo.”

Kuva: Shutterstock / ittoilmatar

 

Jonotuslista Liity jonotuslistalle syöttämällä sähköpostiosoite alla olevaan kenttään.
You need to Login for joining waitlist.