Pitkospuut

Juna pysähtyy hetkiseksi ohitettavalle asemalle. Laiturilla seisoo pariskunta. Äiti hyssyttää rattaita, joissa vauva potkiskelee notkein jaloin. Isä seisoo vieressä ilmeettömänä katsoen jonnekin kaukaisuuteen. Ei ole sanoja. Ehkä on jouduttu lähtemään kiireellä. Ehkä kotitöistä ei ole sovittu tai lähtemisistä ja tulemisista. Tai on riidelty rahasta. Juna nytkähtää liikkeelle, muutaman sekunnin välähdys on ohi.

Arki jyrää päälle helposti ilman yhteisiä tavoitteita. Yksi avioliittotyön uranuurtaja, hiljattain edesmennyt Kari Törmä innosti tapahtumissa: “Tehkää hei sovelluksia!” Ja me teimme. Kehittelimme jo ensimmäisellä avioliittoleirillä seitsemän sovellusta: asioita, jotka tekisimme arjessa toisin palattuamme kotiin. Hyvät sovellukset jäivät osaksi elämäämme, huonot karisivat pois. Perheiltaa vietimme 25 vuotta ja se oli kaikille viikon kohokohta. Sen sijaan meidän puolisoitten yhteinen leipomiskerho kilpistyi yhteen kertaan. Mieheni ei ole varsinainen jauhopeukalo ja hänen sielunsa taisi matkailla jossain avarimmilla alueilla minun palmikoidessa pitkoja.

Pikkulapsivaiheessa kolme viikkoa testasimme menetelmää, jolloin en enää tehnyt kahdeksan jälkeen kotitöitä. Puoliso ripusti pyykkiä tai täytti tiskikonetta, jos katsoi sen tarpeelliseksi. Se jäi käytäntöön, koska yhteiselle teekupilliselle tunnelmavalossa tuli enemmän aikaa. Lasten kasvaessa aloimme käydä perjantaikahvilassa. Sitä kokeilimme kuukauden, mutta se jatkui parikymmentä vuotta. Työviikon jälkeen päivitimme aviosuhteemme. Treffeillä rakkautemme syveni ja kahvilanpitäjästä tuli ystävämme. Puolison työpaikan yt:t tihensivät tunnelmaa. Kävimme kahdesti viikossa kävelyllä neljän viikon ajan.

Viimeinen ensimmäisen leirin sovellus tuli käytäntöön parikymmentä vuotta myöhemmin pakon edessä. Kylpyhuoneremontin kurimuksessa aloimme käydä aamu-uinneilla. Ne olivat ruuhkavuosina kuusihenkisen perheen vanhemmille liian iso haaste. Viime aikoina yhdessä pulahtaminen altaaseen kello seitsemän on tuonut hohtoa arkeen.

Sovellukset ovat kuin pitkospuut, jotka auttavat eteenpäin arjen hetteisellä suolla. Juuri silloin, kun ei olisi aikaa eikä tilaa toisen kohtaamiseen. Kannattaa kokeilla!

Ulla-Maija Lammi-Ketoja

Blogisti

Naimisissa, neljä aikuista lasta.
Asun Kirkkonummella.
Kuuntelen ihmisten tarinoita ja kirjoitan niitä lehtiin.

You need to Login for joining waitlist.