Esikuvia uskollisuudesta

Minulla on mökkilukemisena Liisa Seppäsen kirjoittama Hannes Hynösen elämäkerta Aika velikulta. Hannes Hynönen oli sotaveteraani, joka ihastutti koko kansaa Linnan juhlissa 2014. Hän huokui sydämen viisautta vielä tuolloin 101-vuotiaana.

Hannes menetti sotien jälkeen sydämensä punaposkiselle tytölle jo ensimmäisessä kädenpuristuksessa. Kirjeet kulkivat tiuhaan. ”Lauantaina oli taas yhdet häät. Kyllä papeilla on kovasti työtä, kun niin tavattomasti ihmiset rientävät naimisiin”, kirjoitti Hannes kihlatulleen Toinille 1945.  Oikeassa hän oli. ”Sodasta toipuva kansa halusi uskoa rakkauteen. Kyseisenä vuonna vietettiin enemmän häitä, kuin koskaan siihen mennessä, kunnes ennätys rikkoutui heti seuraavana vuonna, jolloin solmittiin 50 000 avioliittoa.  Hääbuumia seurasi vauvabuumi, suurten ikäluokkien synty.” Hannes ja Toini viettivät häitään joulun alla. Poikamiesisännän kotiin tuli tarpeellinen emäntä.

Vanhemmillani oli samanlainen tilanne. Isäni oli tilallaan ainoa sodasta palattuaan. Koko muu perhe oli kuollut tuberkuloosiin. Kevättalven iltana 1945 kylän nuoret olivat huomanneet, että isäni myrskylyhty oli välähtänyt metsäpolulla kohti Piuholaa, äitini kotoa. Ilman somea kylällä heti tiedettiin, missä mentiin. Isoisäni oli kuolinvuoteellaan kuukausia aikaisemmin antanut isälleni kolme kultarahaa, jotta tämä voisi aikanaan viedä mielitiettynsä vihille. Häitä vietettiin äitini kotona elokuussa, sen suuressa puutarhassa. Vihittävillä oli körttipuku ja morsiamella iso ruusukimppu, jonka sulhanen oli hakenut häiden alla Vaasasta. Koolla oli paljon sukua ja kylänväki. Seuraavana keväänä syntyi vanhin veljeni ja kaikkiaan meitä lapsia syntyi neljä.  Elämä toi omat haasteensa, mutta kodissa oli hyvä ilmapiiri.

Toinilla ja Hanneksella rakkautta riitti 65 vuotta, kunnes kuolema heidät erotti. Toini sairastui aivoinfarktiin 91-vuotiaana. Häntä hoidettiin sairaalassa kahdeksan viikkoa ja joka ainut päivä aviomies saapui vaimonsa vuoteen ääreen parhaimpiinsa pukeutuneena. Hän kunnioitti myös sillä tavoin elämänsä naista.

Vanhempieni avioliitto kesti 47 vuotta, kunnes äitini menehtyi syöpään. Isä seisoi parhaimmassa puvussaan äidin vuoteen ääressä ja sulki hänen silmänsä. ”Näin me sodassa aina tehtiin”, hän sanoi värisevällä äänellä.

Monet sodan kokeneet ihmiset näkivät elämän todellisen merkityksen. Sen, ettei kysymyksessä ole vain oma onni ja sen vaaliminen, vaan jotakin suurempaa. Hanneksen lempivirsi, ”Jeesus sä ainoa, heikkojen auttaja”, sai aina kyyneleet hänen silmiinsä. Isäni mielivirsi taas oli ”Se armo on sanomaton, jolla Jeesus meitä hoitanut on”.

Ulla-Maija Lammi-Ketoja

Blogisti

Naimisissa, neljä aikuista lasta.
Asun Kirkkonummella.
Kuuntelen ihmisten tarinoita ja kirjoitan niitä lehtiin.

You need to Login for joining waitlist.