Lähde

Mökkisaaren lähellä pienen venematkan päässä on kirkasvetinen lähde. Sen luo päästäkseen vene pitää vetää kaislikkoisessa rannassa kauas rämeikköön. Sitten kiivetään kaatuneitten ikihonkien yli ja jatketaan koukeroista polkua syvemmälle metsään. Lähde ei ole iso, mutta se on omalla paikallaan, suuren kiven kyljessä pulppuillut vuosikymmeniä, ehkä -satoja. Ennen kesäasukkaat olivat juomaveden suhteen kokonaan sen varassa.

Aikoinaan saarelle johti kivikkoinen, pitkä ja mutkitteleva tie.  Loppumatka kuulemani mukaan hoitui täyteen lastatulla veneellä. Kun saarelle tultiin, ei sieltä heti lähdetty takaisin. Ei muutamaan päivään eikä viikkoonkaan.

Vuosikymmenien saatossa puut lähteen ympärillä ovat kasvaneet. Kasvillisuus on rehevöitynyt, rahkasammal paksuuntunut ja polku kasvanut lähes umpeen. Nykyihmiset eivät nopeiden autojen ja hyvien teiden vuoksi ole enää lähteen varassa. Uusi sukupolvi on sen kokonaan kadottanut eikä tiedä sen virkistävästä vaikutuksesta. Tuonne ikiaikaisen metsän lähteelle minut on vienyt mieheni jo seurusteluaikoina. Myöhemmin olemme yhdessä ammentaneet suuremmista ja täysinäisistä virroista. Raamatun mukaan elävän veden virrat kumpuavat iankaikkiseen elämään.

Syvässä metsässä joku voi kulkea lähteen ohitse huomaamatta sitä. Silti sen vesi pulppuaa paikallaan itsekseen, maailmalta tietämättömissä. Runon sanoin: ”Lähteestä juonut ei epäile lähteen olemassaoloa.” (Irja Hiironniemi)

 

 

 

 

Kuva: Roine Piiroinen

You need to Login for joining waitlist.