Valoa syksyyn ja ajatuksiin

Syksy on ollut itselleni ja perheelleni kiireistä aikaa. Esikoulu ja päiväkoti ovat alkaneet, samoin myös lasten harrastukset. Itsekin ilmoittauduin kitaratunnille jatkamaan rakasta harrastusta. Tänä vuonna lapset aloittivat uusia harrastuksia ja nähtäväksi jää, mikä niistä innostaa eniten. Kokeillaan fiilisteleekö esikoinen viulun vingutusta vai pistääkö lapsia heppakärpänen. Kumpaa sinä veikkaat?

Meillä alkoi myös kokonaan uusi elämän vaihe, kun vaimon pitkä jakso kotiäitinä päättyi. Hän sai opiskelunsa päätökseen ja sai töitä. Nyt perheessämme harjoitellaan uutta arkea, jolloin koti on hetkittäin kokonaan tyhjä, kun kaikki ovat töissä, koulussa, eskarissa, päiväkodissa tai harrastuksissa. Tällaisen arjen pyörittäminen vaatii totuttelua ja harjoittelua ennen kuin se alkaa sujua.

Päiväkotiin viemisissä, harrastuksissa ja työkuvioiden pyörittämisestä löytyy vain osa totuudesta. Suurin työ tehdään pääkopassa. Siellä aivopoimujen syövereissä kulkevien sähköimpulssien keskeltä olen usein löytänyt itseni miettimästä: Mitä pukisin lapsille päiväkotiin mukaan? Miten ratkaisen jonkin haasteen töissä? Mitähän lapsi sai koulussa läksyksi? Arkisista asioistamme 80 prosenttia on psykologiaa, ajatuksia tai metatyötä ja vain 20 prosenttia on itse toteutettua toimintaa. Jos pesen vaikka pyykkiä, saatan miettiä, minkä väristä vaatetta pesen ja kauanko pesuohjelma kestää, missä vaiheessa ripustan pyykit ja mitä asioita ehdin hoitamaan pyykkiohjelman käydessä jne. Itse koneen laittaminen käyntiin vie hetken. Tyhjästä ei tule sanonta ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”. Vaikka itse sanoisin sen olevan 80-prosenttisesti tehty.

Mielessämme olevat ajatukset myös ohjaavat toimintaamme. Jos luen lehdestä hurjia uutisia maailman tapahtumista, se voi saada mieleni apeaksi. Kasvoistani voi heijastua järkytys tai suru. Olosta tulee vetämätön ja ehkä turhautunut. Miten kovasti luulet, että ihminen voisi tehdä hyviä töitä ja palveluja muille ihmisille, jos hänen olotilansa on tämä? Tuskin kovin hyvin. Miten sitten parisuhteessa? Jos ajatukseni puolisosta ovat negatiivisia, miten voisin toimia häntä kohtaan hyvin?

Ei siis ole todellakaan yhdentekevää, mitä ajatuksia mieleemme päästämme ja miten niitä ruokimme. Varsinkin, kun ajatuksiin käytämme suurimman osan päivittäisestä ajastamme. Meidän kannattaa täyttää mielemme positiivisilla ajatuksilla puolisoasi ja parisuhdettasi kohtaan. Vaikka parisuhteemme saattaisi elää nyt syksyn pimeneviä iltoja, voimme puhaltaa siihen valoa tuovaa kipinää lämpimillä ajatuksilla. Mitä nämä ajatukset voisivat olla? Tässä niistä muutamia:

”Puolisoni on minulle rakas, haluan osoittaa hänelle rakkauttani.”

”Olemme sen arvoisia, että parisuhteemme paranisi.”

”Kun teemme töitä parisuhteemme eteen pääsemme tavoitteeseen.”

”Omalla toiminnallamme voimme vaikuttaa lopputulokseen. ”

”Opiskelemalla parisuhdeasioita tulemme taitavammiksi ja tavoitteen saavuttaminen on helpompaa.”

”Ympärillämme on joukko, joka kannustaa meitä tavoitteeseemme (tukipuhelin, tukipari, paravin some, avioliittoleirit).”

”Saavutamme kyllä sen, mitä todella haluamme. ”

Valoa syksyysi.

 

 

Kuva: Unsplash / Jeremy Thomas

Juho Loukasmäki

Juho Loukasmäki

Blogisti

Neljän naisen ympäröimä 33v aviomies. Pitää lukemisesta, kitaran soitosta ja podcastien kuuntelusta. Kirjoittaa lasten möläytyksiä kirjaan, jonka lahjoittaa anopille.

Jonotuslista Liity jonotuslistalle syöttämällä sähköpostiosoite alla olevaan kenttään.
You need to Login for joining waitlist.