Isyysloman opit

Olen ollut viimeisen kuukauden ajan isyyslomalla. Olen käsittänyt, että tämä aika on tarkoitettu siihen, että isä ja lapsi tutustuisivat toisiinsa paremmin. Äidin kanssa lapsella on muodostunut jonkinlainen suhde jo kohdussa ja heidän välillään on jonkinlainen yhteys jo syntymän jälkeen. Isän kontaktin yritys ennen vauvan syntymää on monesti tiivistynyt auttavaan mölinään vatsanpeitteiden läpi kohti masumatkaajaa. On siis hyvä, että yhteiskunta ja työelämä sallivat isälle tällaisen yrityksen saada parempi kontakti lapseen hänen synnyttyään maailmaan.

Isyyslomani aikana olen joutunut tilanteisiin, joissa olen jäänyt yksin hoitovastuuseen kolmen lapsen kanssa. Vaimo on lähtenyt kuluttamaan koulunpenkkiä ja latonut pakkaseen sixpackin pakastettua ”mämmää” eli äidinmaitoa. Auton perävalojen loisteesta kuului kannustava huuto: Good luck. Näillä pitäisi pärjätä.

Vaimolleni on tuotu tiettäväksi enemmän kuin kerran ihmettelyä siitä, että lapset ovat jääneet yksin miehen kanssa. ”Kuinka se Juho pärjää?” on yksi kuluneimmista kysymyksistä. Vaikka huoli miehen hoito- ja kasvatustaidoista on sympaattista, kertoo se myös jotain aikamme asenteista. Ajatus miehestä yksin pienten lasten kanssa on kuin Titanic neitsytmatkallaan: ideana kätevä, mutta tuomittu uppoamaan.  Ainakin näin moni ihminen näyttää ajattelevan. Kuitenkin minä pärjäsin. Vaimon palatessa eskarilainen ei ollut jäänyt luokkahuoneeseen yökylään, lapset olivat syötettyjä ja kaikilla oli neljä raajaa tallella. Paita ehkä jollain lapsella oli väärinpäin, mutta olin jopa ehtinyt pyörittää läpi yhden pyykkikoneellisen. Tartuin jopa imurin varteen, mutta se näytelmä päättyi vauvan puklukohtaukseen.

Itse olen sitä mieltä, että mies osaa ja voi tehdä kaikki samat asiat kuin nainenkin lasten- ja kodinhoidossa – imettämistä lukuunottamatta. Mutta lapsen syöttäminenkin hoitui ja hoituu ajoittain tuttipullolla (meillä sanotaan sitä mieskikiksi!). Kaikessa en aina onnistu täydellisesti, mutta kaikki tärkeä tulee yleensä kuitenkin tehtyä. Lastenhoito ei kieltämättä kuulu mukavuusalueelleni, mutta kun mies opettelee uusia asioita vauvan- ja kodinhoidossa, monesti parisuhdekin voi paremmin!

Yhtä asiaa en ole vanhempien lasteni kanssa aiemmin heidän vauva-aikanaan tehnyt ja se on edellä mainittu tuttipulloruokinta. Vaimon opiskelun vuoksi olen sitäkin saanut nyt tehdä ja se ei oikeastaan ollut hassumpaa. Koen, että siinä saan olla yhteydessä lapseen aivan eri tavalla kuin lohdutettaessa tai hyssytettäessä. Vauvakin taisi kokea hämmästyneenä, että ”Ai, tämäkin karvanaama voi syöttää minua”. On hienoa, kun lapsi vastaa hymyllä tunnistaessaan isänsä. Vauvan syöttäminen on juurikin kiintymys- ja vuorovaikutussuhteen luomista ja nämä hommat ovat olleet isyyslomallani parhaimpia tähtihetkiä. Voin lämpimästi suositella isyysloman pitämistä kaikille iseille!

 

Juho Loukasmäki

Juho Loukasmäki

Blogisti

Neljän naisen ympäröimä 33v aviomies. Pitää lukemisesta, kitaran soitosta ja podcastien kuuntelusta. Kirjoittaa lasten möläytyksiä kirjaan, jonka lahjoittaa anopille.

You need to Login for joining waitlist.