Neljä tärkeää hetkeä

Kesäloma on alkanut. Kesälomalla olemme ehtineet lasten kanssa jo käydä kiipeilemässä, uimakoulussa ja urheilukisoissa. Muutaman yön olemme uskaltaneet nukkua teltassakin. Lapset tarvitsevat vanhemman aikaa ja se on monesti se, minkä lapset kertovat kesälomassa parhaaksi asiaksi: Olimme yhdessä tivolissa ja teimme yhdessä lättyjä jne. Ei ole olemassa sellaista laatuaikaa, joka korvaisi pitkään jatkuneen poissaolon.

Jos näin on lasten kanssa, niin miksei se pätisi myös parisuhteessa? Miten oudolta kuulostaisi lause, jossa toinen sanoisi: ”Harrastan kitaran soittoa, itse asiassa rakastan sitä, mutta en juuri koskaan näppäile kitaraa.” Mitä ihmettä? Miten jokin asia voi olla sinulle rakas, jos et juurikaan käytä siihen aikaasi? Parisuhde elää ajasta. Kohtaamiset kotona, sanat, eleet ja kosketus. Yhteiset kävelylenkit tai jutustelut päivän tapahtumista ovat niitä tärkeitä tilanteita, jossa meillä on mahdollisuus näyttää toiselle, että hän on tärkeä. Miten kukaan voisi kokea itseään puolisolle tärkeäksi, jos tämä ei vietä aikaa hänen kanssaan tai jaa huomiota. On vain tämä hetki ja vaikka se tuntuu arkiselta, niin se on kaikkein tärkein.

Aina aikaa ei kuitenkaan tunnu löytyvän. Jos sinulla on sama tilanne kuin minulla, kolme lasta ja isovanhemmat 150 km päässä, koti, lastenhoito, työ, opiskelut, kaupassa käynti, vessatauko (yksin), niin tiedät, että keskeytyksettömän yhteisen ajan löytäminen on se, mitä lampunhengeltä ensimmäisenä pyytäisit, jos löytäisit itsesi Aladdinin pöksyistä. Parisuhteelle saattaa löytyä aikaa ehkä illan viimeisenä hetkenä, jolloin kaikki piltit ovat nukkumassa. Erotiikasta viis, mutta jos muutaman sanan saisi vaihettua? Unohda, toisella on jo treffit Nukkumatin kanssa. Miten siis pidän huolta parisuhteestani ja annan aikaa toiselle, jos sitä ei yksinkertaisesti ole?

Koska aikaa ei vedetä tyhjästä samalla tavalla kuin Timo Taikuri vetää jäniksiä tyhjästä hatusta, on tyydyttävä siihen, mitä on. Päivässä on neljä tärkeää hetkeä. Ensimmäinen on silloin, kun heräämme. Tervehdimmekö toista hyvällä huomenella ja hymyllä vai nousemmeko väärällä jalalla mollaamaan ja äksyilemään toiselle. Vai onko vaihtoehtona jopa puhumattomuus ja vihainen mulkaisu. Toinen hetki on silloin, kun lähdemme omiin toimiimme: töihin, opiskelemaan, kotiin lasten kanssa jne. Tsempataanko silloin yläpeukulla ja kannustavilla sanoilla vai muistutetaanko vieläkin, että lähtikö ovesta mies vai hiiri? Tiedätkö jo, milloin voisi olla kolmas hetki? Silloin, kun palataan kotiin. Tervehdimmekö toista ovella vai ihmettelemmekö heti, kun kotiin jäänyt puoliso ei ole saanut mitään aikaan? Neljäs hetki on silloin, kun olemme iltapesut suoritettuamme sängyssä lepäämässä. Ennen kuin nukkumatti vie voiton, voimme kysyä, miten päivä meni noin niin kuin omasta mielestä; voimme päättää, miten katsomme toista tai jätämmekö hyvän yön toivoukset sanomatta vai moiskautammeko myös pusun kyytipojaksi kohti unten maita?

Lapsiperheaika on raskasta, mutta se on myös toisen tarvitsemista, tiimipeliä ja yhdessä toimimista. On hyvä miettiä, että voisiko tämän kiireisen elämänvaiheen ajaksi löytyä joustoa työelämästä tai erilaisista luottamustehtävistä tai harrastuksista. Voisiko jostain luopua ja lisääntyneen ajan käyttää parisuhteen hyväksi. Sitä sijoitusta tuskin tarvitsee katua.

Puhumme vaimoni kanssa lisää tärkeysjärjestyksestä arjen keskellä Lempeä lakeudella -avioparileirillä Lapualla. Toivottavasti nähdään siellä.

Kuva: Sincerely Media / Unsplash

Juho Loukasmäki

Juho Loukasmäki

Blogisti

Neljän naisen ympäröimä 33v aviomies. Pitää lukemisesta, kitaran soitosta ja podcastien kuuntelusta. Kirjoittaa lasten möläytyksiä kirjaan, jonka lahjoittaa anopille.

Jonotuslista Liity jonotuslistalle syöttämällä sähköpostiosoite alla olevaan kenttään.
You need to Login for joining waitlist.