Odottamaton suru

Meitä on kohdannut odottamaton suru. Sellainen asia, jota ei ole osannut odottaa. Lähipiirissämme on sattunut odottamaton menetys. Tämä suru ei suoraan kohdistu meihin tai perheeseemme, mutta olemme sitä sivusta seuraamassa. Yritämme tarjota lohtua ja tukevia sanoja, mutta silti usein jää riittämätön tunne. Mitä muuta voisin tehdä tai tarvitseeko edes tehdä enempää?

Välillä huomaan, että tämä suru seuraa ajatuksissa. Se hyppää mieleen kesken työpäivän ja herään ajatukseen: Mitenköhän he voivat? Tämän surun keskellä huoli siirtyy myös muiden jaksamiseen. Miten he käsittelevät surua? Miten puolisoni mahtaa jaksaa? Miten minä jaksan?

On hyvä joskus tällaisten tilanteiden koittaessa hetkeksi pysähtyä, sulkea silmät ja kuunnella itseään. Mitä sisimpäni puhuu minulle?  Onko mieleni täynnä ajatuksia, Koenko ahdistusta vai haikeutta? Olenko surullinen ja ärtynyt vai helpottunut ja hyväksynyt surun läsnäolon? Kun opin tunnistamaan tunteeni, opin myös auttamaan itseäni. Opin tietämään, miten minun tulee toimia, jotta oloni voisi helpottua.

Vaimoni kanssa käsittelimme surua paitsi keskustelemalla, myös yhdessä soittamalla. Musiikilla pääsi käsittelemään sellaisia asioita ja tunteita, joita ei osaa sanoittaa. Se myös rauhoitti ja hoiti sisintä. Seuraavana päivänä kiitimme toisiamme tästä hetkestä, josta jäi hyvä mieli. Omasta jaksamisesta ja tarpeista on hyvä puhua puolison kanssa, mutta tätä ei saa harjoittaa puolison hyvinvoinnin kustannuksella. On tärkeä löytää molemmille hyvä ja tasapuolisia ratkaisua esimerkiksi surun käsittelyn suhteen.

Mitä enemmän olemme pysähtyneet miettimään taustaamme, sitä paremmin tunnistamme omaa käyttäytymistämme ja reaktioitamme eri tilanteissa. Oletko sinä pysähtynyt miettimään, mistä olet tullut? Millaiset asiat sinuun ovat vaikuttaneet? Mistä olet kiitollinen? Mitä sinulta on jäänyt puuttumaan? Kun mietit näitä, mitä tunteita sinussa herää ja miksi? Osaatko vastata näihin?

Kun parisuhteessa saa turvallisesti jakaa ilonsa ja surunsa, se vahvistaa molempien itsetuntemusta. Puolisosi voi tukea ja vahvistaa sinua ja antaa sinulle esimerkiksi aikaa levätä tai lähteä hetkeksi omiin oloihisi, kun pyydät sitä, mutta hän ei voi olla vastuussa sinusta. On tärkeää, ettei tällaista vastuuta sälytä puolisolle. Jos suru on raastava ja vie syviin vesiin, kerro siitä muillekin kuin puolisollesi, apua voi saada esim. kirkon Perheneuvonnasta.

Pointtini kuitenkin on, että surun taakkaa voi jakaa ja siitä on hyvä puhua puolison, ystävien tai ammatti-ihmisen kanssa. Joitakin kirjoittaminenkin voi auttaa tai musiikin kuunteleminen tai soittaminen. Yksin on vaikea päästä asioissa eteenpäin, mutta tunteiden ja kokemusten jakaminen voi olla avartavaa ja hoitavaa.

Kuva: Unsplash / Annie Spratt

Jonotuslista Liity jonotuslistalle syöttämällä sähköpostiosoite alla olevaan kenttään.
You need to Login for joining waitlist.