Kun avain kääntyy ovessa

Kun kirjoitan tätä, on pääsiäislomani viimeinen päivä. Tiedän töihin palatessani, että siellä odottaa sähköpostivuori, kokoussuma ja kalenterisulkeiset. Ei paljon napostele lähteä perkaamaan tätä mysteeristä vyyhtiä. Olen kuitenkin yrittänyt olla positiivisella mielellä. Työpaikka on toinen niistä harvoista paikoista, joihin näinä poikkeusaikoina saan mennä ruokakaupan lisäksi. Saatan töissä nähdä jopa yhden perheeni ulkopuolisen ihmisen – parin metrin etäisyydeltä.

Kun työssä olen antanut itsestäni työnantajalle parhaat palat ja ehkä vielä töihinpaluubonuksenkin, palaan kotiin väsyneenä. Kotona puolisoni on paahtanut sata lasissa kolmen lapsen kanssa, koska minun panostani kodin askareisiin ei enää ole, toisin kuin lomalla. Tällöin voi käydä klassisesti: Vuosisadan perheriitaan riittää yksikin vääränlainen tervehdys.

Mistä tämä voisi johtua? Olenko minä ihmishirviö vai onko puolisoni sittenkin alien toisesta ulottuvuudesta, joka ei vain ymmärrä eleitäni, sanojani, isovarpaan asentoani tai edes kansainvälisiä käsimerkkejäni? Tehdessäni kevätsiivousta muistinilokeroissani tajuan, ettei näin ehkä olekaan. Voin peruuttaa tilaamani manaajan ja kallonkutistajan ja selvittää asian ihan itse.

Oikeastaan kyse on siitä, että ihmisten ilmoilla sosiaaliset säännöt estävät tunneilmaisuamme, mikä saattaa purkautua vasta turvallisessa ympäristössä, esimerkiksi kotiovella. Kotona itkevää vauvaa jaksetaan heijata ilme värähtämättä samalla, kun täytetään pesukonetta, työpaikalla tökeröt kommentit sivuutetaan pienellä hymyllä ja besserwisser-sähköposteihin vastataan kohteliaasti laskien mielessä hitaasti kymmeneen. Katkeruuden ja vääryyden tunteet hillotaan sisimpään, jotta myöhemmin voimme nauttia tuota herkkujen herkkua töksähtävien kommenttien kuorruttamana.

Tätä maagista ilmiötä, jossa toinen joutuu sijaiskärsijäksi, kutsutaan tunnesiirroksi. Siinä yhden henkilön aiheuttama tunne siirretään toiseen ihmiseen, jolla ei ehkä ole mitään roolia itse tapahtumassa. Tähän sudenkuoppaan ei ole pakko langeta, vaan se on vältettävissä melko helposti. Kotiinpalaajan huomioiminen pienellä halauksella on jo omiaan poistamaan höyryjä. Vaikka toinen alkaisi tullessaan luetella madon lukuja kaaoksen vallassa olevasta keittiöstä, voit kysyä rohkeasti: Miten päiväsi on mennyt? Kokeile, katso ja huomaat eron jo muutamassa minuutissa!

Toimivassa parisuhteessa on kyse loppupeleissä toisen huomioimisesta arjen keskellä. Tätä mekin olemme vaimon kanssa harjoitelleet. Sanomme toisillemme ”Kiitos, kun ehdit tiskata.” tai ”Näin, että petasit sängyn ja viikkasit eiliset pyykit, kiitos siitä!”. Vaikka sanottu ja kuultu lause on pieni, tuntuu sen kuuleminen hyvältä ja lisää tunneyhteyttä. Tätä myös kotiinpalaajan on hyvä harjoitella, koska näin hän osoittaa arvostavansa toisen panosta perheen hyväksi.

Vaimoni on aviovuosien aikana oppinut myös yhden extrakikan, mikä on verrattomasti muita parempi. Hän tietää, että päivien venyessä edellisestä ruokailusta on jo saattanut kulua aikaa. Alhainen verensokeri aiheuttaa ärtymystä ja räjäyttää pankin helposti. Mikään ei lepytä hapuilevaa mieltäni paremmin kuin pari siivua metvurstileipää maitolasin ja iloisen hymyn kera.

 

 

 

 

 

 

Kuva: Jordan Huie/ Unsplash

Juho Loukasmäki

Juho Loukasmäki

Blogisti

Neljän naisen ympäröimä 33v aviomies. Pitää lukemisesta, kitaran soitosta ja podcastien kuuntelusta. Kirjoittaa lasten möläytyksiä kirjaan, jonka lahjoittaa anopille.

Jonotuslista Liity jonotuslistalle syöttämällä sähköpostiosoite alla olevaan kenttään.
You need to Login for joining waitlist.