Ei tieto tieltä työnnä

Pidin talvilomaviikolla leiriä nuorille. Leiri meni kivasti puoleen väliin asti, kunnes muutama leiriläinen tunsi olonsa kipeäksi. Itsekin tunsin, ettei tällä kunnolla aivan maratonia vedetä. Nenäkin alkoi etäisesti muistuttaa edesmenneen Wasalandian tukkijokea.

Kun aloin havahtua siihen todellisuuteen, että kuumemittarin vuokraamisella voisi hyvin päästä miljoonan alkuun, päässäni heräsi kysymys: Mikä meitä kaikkia oikein vaivaa? Nuorilla mieleen nousi uutisista tuttu koronavirus. Hetkessä käytävillä kaikuivat hurjat teoriat karanteeneista ja muut apokalyptiset visiot.

Välttääksemme leirillä megalomaanisen joukkohysterian ja jotta saisimme taudista varmuuden, passitin työkaverin viemään sairastavat lääkäriin. Oireista päätellen epäilin todelliseksi leirin riivaajaksi influenssaa, joka on vain sairastettava. Kokosin lopun ryhmän huolestuneita nuoria yhteen paikkaan ja lohdutin porukkaa. Sanoin, ettei nyt voida tehdä muuta kuin odottaa lääkärikäynnin tuloksia ja miettiä sitten, mitä tapahtuu. Koronapiruja ei kuitenkaan seinille kannata maalata. Luulo kun ei ole tiedon väärti.

Influenssahan sieltä lääkärinkäynnin jälkeen sitten paljastui ja nuortenkin olo helpottui: Emme sittenkään joudu karanteeniin. Nyt ei auta muu kuin ottaa lääkettä, pestä ahkerasti käsiä sekä tietysti levätä. Tilanne ei ollutkaan niin paha kuin ensiksi ajateltiin. Nämä sairastapaukset leirillä saivat itseni miettimään, kuinka helposti tällainen vastaava tilanne voisi toistua parisuhteen riidoissa?

Tarkoitan tätä: Meillä saattaa olla mielessä asioita, jotka painavat mieltämme. Ehkä se on jokin epämiellyttävä asia, jonka puoliso jatkuvasti tekee tai sitten sopimaton riita. Haluaisimme ottaa asian puheeksi, mutta emme uskalla. Kehittelemme mielessämme mitä ihmeellisimpiä kauhuskenaarioita: ”Jos sanon vaimolle, että voisit lakata keräämästä näitä villalankoja, kun et koskaan kumminkaan virkkaa sitä tonttuhattua” tai ”Kun sanoit viime riidan jälkeen minua hiireksi, niin tarkoititko Hilarius- vai Mikki-hiirtä?”, niin hän pistää eropaperit vetämään saman tien. Boom! Ero on valmis, ei kun herkuttelemaan. Ajattelemme pahinta mahdollista lopputulemaa emmekä siksi uskalla edes puhua asiasta.

Voisiko epämääräisen stressailun sijaan pysähtyä, ottaa asian puheeksi, katsoa mitä tulee ja edetä tilanteen mukaan? Usein asioista puhuminen on kuitenkin parempi kuin puhumattomuus. Tulkitsemme toista aina oman tunne-elämän käsikirjamme mukaan. Jos emme puhu, olemme toisen tulkinnan varassa. On 50 prosentin todennäköisyys, ettei toisen tulkinta osu aivan ylämummoon. Nouskaa pelokkaista taistelupoteroista yhteiseen pöytään. Ottakaa mieltä painavat asiat puheeksi ja miettikää, mikä oli riitanne perimmäinen syy ja ongelma.

Jos kuitenkin pelkäät, että lopunaikojen visiosi tulevat lihaksi ja puolisosi alkaa ottaa kierroksia, niin mieti miten mainitsisit samasta epäkohdasta, jos kertoisit sen ystävällesi. Ehkä se auttaa sinua hiomaan kritiikkisi terävämmän kärjen helpommin vastaanotettavaksi, niin ettei se tunnu viiltävältä piikiltä, vaan enemmänkin herättelevältä nipistykseltä. Vähän kuin se, millä testaat painajaisessa, onko tämä totta vai ei.

 

Juho Loukasmäki

Juho Loukasmäki

Blogisti

Neljän naisen ympäröimä 33v aviomies. Pitää lukemisesta, kitaran soitosta ja podcastien kuuntelusta. Kirjoittaa lasten möläytyksiä kirjaan, jonka lahjoittaa anopille.

Jonotuslista Liity jonotuslistalle syöttämällä sähköpostiosoite alla olevaan kenttään.
You need to Login for joining waitlist.