Vehnänkorsi voimaantuu

Olen katsonut tv-sarjaa Englannin itsevaltaisesta kuninkaasta Henrik VIII:stä. Hänen isänsä voitti kruunun taistelussa, mutta pojalle tuntuu jääneen vain turhia ja kalliita sotia ulkomailla. Miespuolisen perillisen tavoittelu johti eroon katolisesta kirkosta, kun Paavi ei suostunut mitätöimään avioliittoa. En ole niinkään ihmeissäni kuninkaan touhuista, koska “valta pyrkii turmelemaan, ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti”. Paljon mielenkiintoisempaa on seurata miten muut käyttäytyvät kuninkaan ympärillä.

Valta nostaa esille moraalikysymyksiä, jotka tiivistyvät kuninkaan lähimmässä avustajassa, katolisen kirkon kardinaali Wolseyssa. Hänellä on monta palveltavaa; kuningas, kirkko, Englanti, ja päätöksiin näyttää sekoittuvan myös hänen oma halunsa tulla Paaviksi. Itseasiassa jokaisella hovissa on etuja ajettavanaan ja siksi he yrittävät lähelle “auringon lämpöä”, vaikka tämä läheisyys aivan selvästi tuhoaa ihmisen yksi toisensa jälkeen. Kun mieleni tekee moralisoida, niin en olisi yhtään parempi. Hyviä ideoita voi olla, mutta kuten kardinaalikin myöntää: Käsiin tuppaa tarttumaan sitä ainetta, jota ne työstävät.

Kun arvioimme jonkin hyvyyttä tai huonoutta, niin pitäisikö katsoa toiminnan vaikuttimia, vaiko keinoja, vai kenties lopputuloksia? Aika hankalaa. Tämän sunnuntain Sanassa Jeesus kertoo pellolla kasvavasta vehnästä, jonka sekaan vastustaja on käynyt kylvämässä rikkaviljaa. Tämä ei ollut pelkästään vertauskuva, vaan Rooman lakiin kirjattu rikos. Rikkavilja oli nimittäin suuresti vehnän näköistä, mutta sen siemen saattoi sisältää myrkyllistä homesientä. Hyvän siemenen saattoi erottaa luotettavasti vasta sadon kypsyttyä valmiiksi. Jumala on päättänyt varjella hyvät siemenet, kunnes Hän tekee erottelun. Siihen asti meidän tulee olla kestäviä epätäydellisyyden keskellä. Kun pitää ottaa kantaa hyvään ja pahaan, niin asiaan tulee perehtyä pintaa syvemmältä, ja siltikin pidättyväisyys on hyve.

Ei kylvetä nyt lisää tähän peltoon, mutta tehdään ajatusleikki. Annetaan vehnänkorrelle identiteetti ja hieman valtaa vaikuttaa tilanteeseensa. Kun ymmärrämme, keitä olemme, niin tiedämme mitä tehdä. Siirrymme orjasta omistajaksi, uhrista vastuulliseksi, kuluttajasta tuottajaksi. Perimä selittää elämästämme noin puolet, mutta vähintään toinen puolisko on annettu käyttöömme. Muutos lähtee sanasta, jonka persoona kuulee, ymmärtää ja ottaa omakseen. Tämä näkymätön muuttuu lopulta todellisuudeksi keinojen kautta.

Mutta ei kaikki ole mahdollista, vehnänkorsikin on tietynlaisessa haastavassa ympäristössä. On yritettävä pitää kiinni ajatuksesta, että mikään ulkoinen ei voi vahingoittaa sieluamme. Meitä vahingoittaa vasta se, minkä laskemme ulos sydämestämme. Mutta yhtä lailla on totta, että ympäristö pääsee kyllä lopulta hivuttautumaan sisimpäämme; mitä näen, sitä ajattelen, ja sinne lopulta menen. Näin ollen, jos oma osuus on tehty ja silti ympäristö tuntuu edelleen nostavan vain ne huonoimmat puolet esiin, voi olla parempi siirtyä. Todennäköisesti pienikin liike riittää muuttamaan tasapainon tuhoavasta rakentavaksi. Pitkäaikainen kärsimys ei kilvoita paremmaksi ihmiseksi, nykyinen ympäristö ei todennäköisesti tule muuttumaan toisenlaiseksi, eivätkä omat persoonallisuuspiirteet katoa.

Paha on kyllä olemassa, mutta onneksi se on alisteinen hyvälle. Kun hyvä ei vaadi itselleen kuuluvaa tilaa, paha ottaa sen haltuun ilmaiseksi. Tilan vaatiminen hyvälle on vaivalloista, eikä siihen ole koskaan sopivaa aikaa tai resursseja. Aivan oikein! Aina kun tavoittelemme jotain, kohtaamme vastustusta sekä ulkoapäin että sisältämme. Ja vieläpä nousujohteisesti. Kun olemme vihdoin selvittäneet yhden portaan, eteemme avautuu hieman ristiriitaisempi maailma. Eikä tässä ole juurikaan pahaa, koska hankaluus vain kuuluu luonnollisena osana kasvuun ja elämään.

Pellolla on nyt voimaantunut vehnänkorsi. Kun tulee tietoiseksi, tulee vastuulliseksi. Korsi ei edelleenkään voi muuttaa ympäristöään toisenlaiseksi, mutta se tietää paikkansa, ja voi hallita hieman itseään yltääkseen parhaimpaansa. Tällöin se on kunniaksi tarkoitusperälleen ja kylväjälle.

Markku Hapulahti

Merkitysten kintereillä. 43v, naimisissa 18v, kolme lasta, Riihimäeltä.

You need to Login for joining waitlist.