Matka pyhälle maalle

Maailman luetuin matkakertomus lienee vuonna 1869 julkaistu Mark Twainin ”Jenkkejä maailmalla”, joka kertoo amerikkalaisturistien matkasta Eurooppaan ja Pyhälle maalle Lähi-Itään. Twain kirjoitti matkan aikana reportaaseja sanomalehteen löytäen samalla oman jokapäiväisiin tilanteisiin liittyvän satiirisen tyylinsä. Mielestäni Twain ei vain tarkastellut jotain kaikille yhteistä samaa maailmaa ja raportoinut tietoa Atlantin yli, vaan hän näki ulkoisessa oman sisäisen maailmansa. Niin me kaikki näemme.

Twain palvoi amerikkalaista vapautta ja repivä sisällissota oli juuri päättynyt. Ympäriltä löytyikin paljon voimattomuutta ja paikalleen jämähtäneisyyttä, jotka lääkitsivät amerikkalaisten itsetuntoa. Twain uskoi kaikkivaltiaaseen Jumalaan, mutta karsasti oppeja, pyhiä kirjoituksia tai muita ilmestyksiä – Kun taas Amerikan protestanttipapit olivat luoneet ihannoidun kuvan Raamatusta ja Lähi-Idästä. Tästä mielikuvien erilaisuudesta riitti piikittelyä niin uskonnoille kuin myös pyhiinvaellusmatkalla olleille kanssamatkustajille.

Ensin meillä on ideoita ja odotuksia, joita sitten huomaamme itsessämme sekä muualla. Silti ajattelemme toisinpäin. Kuvittelemme, että joku ulkoinen tuottaisi meille sisäisen olotilan; turvallisuutta ja hyväksyntää, rauhaa, iloa ja rakkautta. ”Kun saan tuon…”, ”kun tuo toinen vain…”. Fyysinen ja näkyvä ovat kyllä olemassa, mutta ne eivät ole maailman syvin olemus, jolloin ne eivät myöskään voi täyttää syvimpiä tarpeitamme. Kuulostaa aika paksulta, tai ainakin budhalaisuudelta.

Keith Ward osaa auttaa. Hän on yksi tämän päivän vaikutusvaltaisimmista filosofiteologeista maailmassa, ja Englannin kirkon pappi. ”Miten mukavasti sattuikaan”, saattaisi Twain tokaista, kun parhaat vastaukset löytyvät oman eurooppalaisen kulttuurin ja kristillisyyden piiristä. Mutta ehkä jätän satiirin niille, jotka sen taitavat paremmin. On selvää, että jokaisen oma kulttuuri kertoo tarkimmin todellisuudesta juuri hänelle.

Ward pystyy kääntämään tämän omaan kuplaan lukkiutumisen meille eduksi. Liekö judotaustaa? On olemassa kaikille yhteisiä tavoitteita ja ideoita, mutta tieto näistä muodostuu persoonassa. Persoona on sellainen, joka omistaa yksittäiset havainnot ja kokemukset sitoen ne yhdeksi jatkumoksi. Historian lisäksi persoonalla on myös menneestä riippumatonta vapaata tahtoa. Persoonallinen tieto ei ole kaikille samaa, vaan sitä on tulkittava tilannesidonnaisesti. Ja siksi meillä tulee aina olemaan runsaasti moniäänisyyttä sekä jonkin verran täysin ratkaisemattomia ristiriitoja.

Riippuu paljon asenteesta, pystymmekö löytämään joustavia keinoja. Ensiksi olisi tunnistettava oma identiteetti ja vasta sitten voimme hankkia lisää tietoa kurottautumalla ulospäin. Ulkoapäin mittailemalla emme saa tärkeää tietoa, vaan persoonan – sekä itsen että toisen – on kerrottava jotain itsestään. Toisen maailmaan ei vain astuta sisään hakemaan jotain itselle, sinne kutsutaan. Se on pyhää maata, jossa otetaan kengät jalasta, lasketaan aseet ja vaatimukset. Vuorovaikutusta estävät itsekeskeisyys, puutteet empatiataidoissa sekä materialistinen käsitys maailmasta; eivätkä nämä ole kulttuurisidonnaisia haasteita, koska kaikki merkittävät uskonnot raivaavat samoja esteitä.

Pieksämäen perheleiri osoitti taas, että kohtaamme tärkeimmät asiat vain kokemusperäisen ja persoonallisen tiedon kautta. Teoriat, yleistykset tai tieteet luovat kyllä käsitteellistä rakennetta asian ympärille, mutta eivät ratkaise mitään. Fyysisyys ja materiaali – mitä ikinä pääosin tyhjää energiavärinää ne sitten ovatkaan – eivät ole asioiden ytimessä, vaan jokin muu tärkeämpi kuultaa näkyvän läpi. Ja tämän jonkin muun aavistaminen on hienoin kykymme. Luoja ei antanut tietoisuuttamme pelkästään selviytymistä varten, vaan että tunnistaisimme itsemme ja saavuttaisimme täyden potentiaalimme.

Jokaisen omassa näkökulmassa on palanen kaikille yhteistä, ja myös sellaista totta ja oikeaa, jota ei voi tuottaa missään muualla. Voimme viilata omaa näkökulmaamme terävämmäksi, esimerkiksi Twainin sanoin: ”Matkailu on kohtalokasta ennakkoluuloille”. Mutta teemme virheen, jos kuvittelemme maailman olevan täysin sama kaikille, tai että näkyvä on ainoa todellinen asia maailmassa. Valitsemme tietoisuudellamme millaisia ideoita kohti käännymme ja sen suuntaisesti maailma meille näyttäytyy, ja sellaista hedelmää tuotamme.

You need to Login for joining waitlist.