Järki löytyy läheltä

Ajamme lomamatkalla Saksassa moottoritiellä. Meitä hiljempaa ajavat tuntuvat asteen tyhmiltä, kun taas ohitsemme suihkivat ovat selvästi hulluja. Tällaista näkökulmaa kutsutaan naiiviksi realismiksi. Eli luulen saavani suoran ja totuudellisen käsityksen maailmasta aistieni kautta esimerkiksi asioita katselemalla.

Todellisuus rakentuu yhtä lailla näkymättömien merkitysten varaan, joita emme pysty todistamaan muille. Edes itsellemme. Vai löytyykö mittari, joka paljastaa tahtomme, asenteemme tai arvomme? Kun näen puolisoni tekevän jotain, minun on vain uskottava, että taustalla vaikuttaa jokin näkymätön tahto. Onko tahto hyvää vai pahaa – meidän kyky lukea toisen sisintä on niin rajallista, että johtopäätökset jäävät aika pitkälti oman tarinankerrontamme varaan. Vapaan tahdon aikaansaannoksia on itseasiassa paljon vähemmän kuin luulemme, koska toimimme pääsääntöisesti perimän ja historiamme muovaamalla automaattiohjauksella.

Oikeansuuntaiset tulkinnat sotkeutuvat liioiteltuihin, puutteellisiin ja virheellisiin. Ja silti kaikki ajatuksemme tuntuvat täysin perustelluilta ja tosilta. Varmuus on ainoa olotila, koska aivot nostavat tietoiseen mieleemme vain prosessien lopputuotteita, eivät esiasetuksia tai perusteita, jotka johtivat päätelmiin. Aivot eivät myöskään anna mahdollisuutta pakittaa ja tarkastella, missä kohdassa prosessia meni pieleen. Yksi suurimmista virheistämme on se, että koska pidämme omaa kokemusta ja järkeilyä varmana, erilaisuutta kohdatessamme alamme pitää toista ihmistä järjettömänä. Emme edes yritä aktivoida sosiaalista ajatteluamme.

Omasta näkökulmasta on lähes mahdotonta irrottautua näkemään jotain muuta. Mutta ei se ole täysin mahdotontakaan; osaamme kysyä, tai mennä lähemmäksi. Lähellä kohdistamme huomiomme useammin samoihin asioihin, huomaamme samanlaisuuksia ja meille syntyy yhteisiä kokemuksia. Tämä johtaa siihen, että havaitusta erilaisuudesta huolimatta ymmärrämme toisiamme paremmin ja pidämme toista enemmän kaltaisenamme ihmisenä. Vasta tästä läheisyyden positiosta voimme arvioida järjellisyyttä tai järjettömyyttä, vaikka samalla tämä arvio kertoo jotain myös itsestämme.

Jos taas en ole fyysisesti lähellä enkä halua psyykkisesti ymmärtää, niin toinen ihminen muuttuu ensin vieraaksi ja lopulta jopa vähemmän ihmiseksi: Toisella ei ole enää samaa kykyä hahmottaa asiaa, eikä hän ole enää yhtä vapaa valitsemaan eri vaihtoehdoista. On tunnustettava, että tällaisia ´ali-ihmisyyteen´ liittyviä ajatuksia nousee mieleen aika suoraan, kun kohtaan kulttuurieroja, mutta yhtä lailla kodin sisällä tapahtuva eriytyvä kierre saa ne ilmestymään. Parisuhdetapahtumat mahdollistavat tilanteen tarkastamisen, joten siksi olemme taas pakkaamassa laukkuja Pieksämäen kesäleirille.

Kun sitten uskaltaudumme hieman lähemmäksi, niin saattaa käydä niin kuin George Orwellille. Hänkään ei erityisemmin halunnut löytää samankaltaisuutta lähtiessään ampumaan fasisteja espanjan sotaan. Mutta kun tähtäinten läpi näkyi ihminen nilkuttamassa eteenpäin pitäen samalla kaksin käsin housujaan ylhäällä, niin Orwellin ”ei tehnyt mieli ampua häntä”. Orwell jättää kertomatta ampuiko hän lopulta, mutta pointti onkin siinä, että lähellä ihmisen intuitiivinen halu ja kyvykkyys löytää samankaltaisuuksia ottaa vallan.

Itseasiassa aivotutkimus on vapauttanut meidät fyysisistä ponnisteluista. Kun ihmettelemme ´mitä tuo toinen oikein meinaa´, niin silloin käytämme otsalohkossamme olevia sosiaalisen elämämme keskuksia. Läheinen ihminen aktivoi keskuksia automaattisesti, kun taas kohdattaessa erilaisuutta aktivointiin on käytettävä omaa tahtoa. Jos emme käytä keskuksia ollenkaan, niin toinen ihminen tuntuu meistä järjettömältä eläimeltä, joka elää alkukantaisten vaistojensa varassa.

Toisen järjellisyyden arviointi kannattaa aloittaa seuraavilla kysymyksillä: Olenko lähellä? Olenko kysynyt toisen näkökulmaa? Millaisen sisäisen puheen annan jatkua? Aivot eivät koskaan kyseenalaista nykyistä tilannetta. Ne vain muuttavat pikkuhiljaa esioletuksiaan, kun tahto näyttää suuntaa.

Blogi on saanut vaikutteita Nicholas Epley:n kirjasta ´Mindwise – Why we misunderstand´