Alamäkihypoteesi

Pyöräilimme viisivuotaan kanssa päiväkodista kotia kohti. Poika kaarteli alamäessä väylän yhdeltä laidalta toiselle ja katseli ohjaustankoa kuin ihmetyksen vallassa: “Isi, miten tämä pyörä menee sinne mihin minä käännän käsiä?”. Heurēka! Jäsennän maailmaa samalla tavalla oman hallintavallan kautta, mutta nyt kun katselin poikaa alamäessä, niin tilanne näyttikin toisenlaiselta. Me olimme kuin paikallamme, ja maailma tuli meitä kohti. Lumen ja sulan keskellä kaikki ei ollut enää mahdollista tai hallittavissamme. Pystyimme vaikuttamaan jonkin verran siihen, missä kohdassa ja miten kohtasimme maailman, mutta päämääräkin oli jo selvillä.

Heittäydyn nyt hieman lisää ja muotoilen havainnostani “alamäkihypoteesin”: Ihmiset, ajatukset, tapahtumat, ympäristö – Kaikki ovat osa suurempaa ja yhteistä kertomusta, josta löytyy suunta ja roolit. Vapaa tahto liittyy siihen, minkä teorian valitsemme uskoa todeksi ja mitä teemme käytännössä. Teoria ja käytäntö eivät ole erillisiä, vaan synnyttävät toisensa. Kuulostaa äkkiseltään aika paksulta, mutta tarkemmalla syynäyksellä esiin nousee ihan tyypillistä ajattelua niin lännestä kuin idästä. Hypoteesille löytyy myös perusteluita; kutsun todistajiksi kielen, identiteetin ja maailmankaikkeuden.

Meidän länsimaalainen ajattelutapamme ja kielemme eivät saa otetta itselle uudesta ja oudosta. Kielemme on ylhäältäpäin johdettua, abstraktia, jossa edellinen sana sitoo loogisesti seuraavaa rajaten pois muita mahdollisuuksia. Aikamme ja tilamme on pilkottu meistä riippumattomiksi itsenäisiksi paloiksi, joista yritämme kommunikoida mitattavia suureita. Kun taas esimerkiksi seemiläisessä ajattelussa – josta ovat kehittyneet mm. arabian tai heprean kielet – asiat eivät ole erillisiä. Kaukainenkin asia pyritään sitomaan tähän hetkeen ja aktiiviseen teon-sanaan ihmisen kanssa. Ajalle tai teorialle ei laiteta niin paljon painoarvoa. Tällöin saamme useamman persoonallisen – ehkä meidän mielestä epätarkemman – näkökulman asiaan.

Riippumattomuus on vahvana maallistuneissa valtioissa. Haluamme korostaa omaa identiteettiämme, tietoa ja hallintavaltaa. Vaikka samaan aikaan on aivan selvää, että pystymme vaikuttamaan vain murto-osaan asioistamme! Pääosa maailman ihmisistä rakentaa identiteettinsä laajemmalle pohjalle. Minuuteen kuuluvat kiinteänä osana uskonto, yhteisö, ihmisiä, historiaa sekä ympäristöä. Minä onkin enemmän. Tällainen identiteetti tuottaa yksilölle merkityksellisyyden kokemuksia, myös silloin kun hän ei ymmärrä kaikkea tai kun hänen oma tahtonsa ei toteudu.

Nostan kulttuurieroja esille siksi, jotta tunnistaisimme meillä olevan hyvän ja osaisimme kieltäytyä meille sopimattomasta. Pitäisi myös uskaltaa katsoa taaksepäin ja kysyä onko jotain tippunut matkan varrelle, sellaista, joka voisi toimia tänään. Vai onko kaikki kehitys ollut suoraviivaisesti kohti parempaa?

No, ainakin elämän perusteissa näyttää olevan jokin suunta. Universumimme ei ole ollut aina olemassa, vaan se on syntynyt yhtenä hetkenä ja ehkäpä tyhjästä. Tai ei nyt ihan tyhjästä, vaan lait ja perusvoimat – mistä ikinä tulleetkaan – alkoivat muovata ilmestynyttä materiaa. Universumimme ei vello paikallaan vaan kehittyy, ja tänään saamme ihmetellä, kuinka aivan kaikki ympärillämme on äärimmäisen hienovaraisesti viritetty vain meidän elämän ylläpitämiseen. Pienikin poikkeama tai sattumaa, ja meidän tuntema elämä ei olisi mahdollista. Esko Valtaojan ajatuksia mukaillen; kvarkkipuurosta on syntynyt älyllistä elämää, jotain outoa täällä on tekeillä.

Sattumaa ja suunniteltua? Vastaukset piiloutuvat osittain tietämisemme rajojen ulkopuolelle, ja sen vuoksi ne ovat uskomuksia. Jos kuitenkin päätämme antaa elämälle merkityksen suunniteltu, niin silloin suunnittelijaan viittaavia johtolankoja alkaa löytyä kaikkialta, ja itsekin pääsemme olemaan osa todistusaineistoa. Tiedonkeruun metodi on lyhyt: “Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan” (Luuk. 11:9). Länsimaalaisena pidämme tällaista ohjetta abstraktina ja vertauksena, mutta se onkin hyvin konkreettinen. Oma teko synnyttää vastauksen, ilman omaa päättelyketjua, ´sitkutteluja´, ´jossitteluja´ tai sattumaa.

 

Markku Hapulahti

Merkitysten kintereillä. 43v, naimisissa 18v, kolme lasta, Riihimäeltä.

You need to Login for joining waitlist.