Herkkyys ja erilaisuus parisuhteessa

Elän parisuhteessa, jossa olemme monessakin suhteessa hyvin erilaisia. Vasta tässä viime vuosina meille on paljastunut puolisoni erityisherkkyys. Hänellä erityisherkkyys ilmenee monella eri tavalla. Hän reagoi voimakkaisiin ääniin tai taustameteliin ja väsyy meluisiin tilanteisiin nopeasti. Perheen kokoontuessa yhteiseen hauskanpitoon liian voimakas volyymitaso saattaa saada hänet pakenemaan oman huoneen rauhaan joksikin aikaa. Uutisten katsomista hän ei voi sietää, koska muiden kärsimyksestä kuuleminen ilman että voi tilannetta auttaa, kuormittaa häntä emotionaalisesti.  Minua taas kiinnostaisi katsoa useammatkin uutiset illassa, jotta tiedonjanoni tyydyttyisi.  Niinpä istun usein olohuoneen nahkasohvalla kuulokkeet päässä niitä seuraten.

Puolisoni on myös hyvin herkkä erilaisille tuoksuille. Itse koen ajoittain ristiriitaisena, kun en saisi haista hielle, mutta en myöskään deodorantille. Äänien ja hajujen runsauden takia elokuvat tai teatterivierailut voivat keskeytyä tai päättyä hänellä päänsärkyyn.

Rakkaani ei pidä yleensäkään yllätyksistä, eikä varsinkaan tilanteista, joissa häneen kosketaan ilman ennakkovaroitusta. Minä taas riemastun kaikesta arkirutiinista poikkeavasta enkä muuta toivoisikaan kuin yllättäviä hellyydenosoituksia kuten kutittelua tai hipsuttelua.  Muutokset ovat erityisherkälle ihmiselle enemmän uhka kuin mahdollisuus. Tätä olen itselleni yrittänyt muistutella, kun olemme suunnitelleet vaikka yhteistä kesälomaretkeä.

Erityisherkkyys ei ole sairaus vaan ominaisuus. Olen näiden lähes kolmenkymmenen vuoden aikana vähän oppinut jo tunnistamaan, milloin puolisoni kaipaa omaa aikaa ja tilaa. Olemme pystyneet yhteisillä pelisäännöillä tekemään hänen arjestaan hieman helpompaa. Yritän puhua enemmän asioita ääneen, jotta yllätyksiä tulisi entistä vähemmän. En yllätä häntä halauksella tai muullakaan kosketuksella niin, ettei hän osaisi siihen varautua. Minua auttoi todella paljon, kun kuuntelin äänikirjan erityisherkkyydestä. Olen välillä tuntenut olevani parisuhteessa kuin ”norsu posliinikaupassa”, kun en ole osannut ottaa puolisoani paremmin huomioon.

Olemme jo tyhjän pesän vaiheessa ja on tullut aika oikeasti miettiä, miten haluamme loppuelämämme viettää yhdessä. Varmasti siihen kuuluu myös yhteisiä seikkailuja ja uusia kokemuksia. Minun on tärkeää tiedostaa, milloin hän haluaa olla rauhassa ja tehdä omia juttujaan. Toisaalta olen myös oppinut viestimään omista tarpeistani ja toiveistani tavalla, joka tuo hänelle enemmän luottamusta siihen, että haluan hyvää hänelle.

 

 

 

 

 

Kuva: Art Tower/ Pixabay

Juha Ranta-Ojala

Blogisti

Naimisissa vuodesta 1991, mukana Paravin avioliittotyössä 25 vuotta. Neljän aikuisen lapsen isä. Pidän golfista ja avantouinnista ja uskon, että että parhaat vuoteni ovat vielä edessäpäin!

You need to Login for joining waitlist.