Hääpuhe

5.11.2017 Tiia Brockman

Hääpäivästämme on kulunut yhdeksän vuotta. Millaisen hääpuheen pitäisin tällä kokemuksella tuoreelle hääparille? Mitkä ovat ne asiat, joita kuluneet vuodet ovat opettaneet? Millaisia eväitä on jaettavaksi?

Hääpuheen aluksi kertoisin, miten ihmeellisen mahdollisuuden edessä tuore aviopari on. Avioliitto on valtavan ihana mahdollisuus rakastua monta, monta kertaa uudestaan puolisoonsa. Vaikkei sitä voikaan kunnolla sanoin kuvailla, niin yrittäisin kuitenkin – uudelleen rakastumisen tunteen. Kun taas on niin käsittämättömän helppo ja hyvä olla toisen vierellä. Sama tunne kuin rakastumisen alkuhuumassa, mutta vielä parempi. Miten hyvä onkaan olla tutun ja rakkaan ihmisen lähellä.

Seuraavaksi puhuisin rohkeudesta. Puhuisin molempien omasta ja yhteisestä rohkeudesta. Avioliitossa tarvitaan paljon rohkeutta nähdä rehellisesti itsensä ja kohdata aidosti puolisonsa. Avioliitossa tarvitaan valtavasti rohkeutta siihen, että uskaltaa suostua läheisyyteen. Vastaan on varmasti tulossa välillä menneisyyden mörköjä ja kaikenlaisia myrskyjä. Se on ihan normaalia. Ei tarvitse pelätä. On saatavilla apua ja tukea silloin, kun on vaikeaa selättää möröt ja myrskyt kaksin.

"Yhdessä selvitään" on hyvä motto. Yhdessä selviämiseen tarvitaan tueksi vertaistukea ja tietoa. Rohkaisisin lukemaan avioliiton hoitamisesta, lähtemään avioliittoleireille, puhumaan parisuhdeasioista ystävien kanssa ja työstämään asioita yhdessä. Avioliitto ei ole jotain, jonka kukaan osaa luonnostaan hyvin ja helposti. Sen eteen täytyy nähdä vaivaa ja opiskellakin asioita. Sen puolesta voi ja kannattaa rukoilla.

Kertoisin, että avioliiton ei kuulukaan olla helppoa ja siinä on osa sen kauneudesta. Avioliitossa kohtaa kaksi elämää, kaksi historiaa, ihan valtava määrä asioita. Siinä kohtaa niin paljon, että ei missään muussa ihmissuhteessa. Eihän sellainen kohtaaminen voi pelkästään helposti mennä. Avioliitto on mahtava mahdollisuus oppia, kasvaa, juurtua ja vahvistua. Opetella kuuntelemaan ja puhumaan. Ja mikä ihaninta, mahdollisuus rakastaa ja saada rakkautta.

Kertoisin kasvun ihmeestä. Miten kumpikin voi kasvaa yhdessä ja erikseen. Miten toisen rinnalla voi puhjeta kukkaan. Kauniimpaa kuin mitä olisi osannut yksin kukkia. Muistuttaisin, että avioliitossa asioita voi korjata, uutta voi rakentaa, suuntaa voi nitkuttaa parempaa kohti. Anteeksi sanaa tullaan tarvitsemaan monet kerrat. Virheistä voi oppia, välillä tosin pikkuhiljaa. Toinen toisesta kannattaa pitää kiinni haastavinakin aikoina. Muistuttaisin myös armollisuudesta.

Puhuisin huolenpidosta. Ettei avioliitto unohtuisi arjen jalkoihin. Että huolta pidettäisiin molemmat itsestä ja toisesta, molempien tarpeista, tasapuolisesti. Elämä ei itsestään suju, on tärkeää pohtia yhdessä monia arjen ja elämän valintoja. Ei antaa päätösten valua sormien välistä, vaan päättää yhdessä. Antaa molempien tuoda omat ajatuksensa ja ideansa rikkaudeksi yhteiselle pöydälle. Pyytää Jumalalta johdatusta, viisautta ja siunausta päätöksiin.

Pohtisin näkemistä ja kuulemista. Että kumpikin näkisi toinen toisensa vahvuudet ja kauneuden. Kuulisi aidosti toista. Puhuisin naurusta. Hymystä ja kosketuksesta. Tunteista ja niiden sanoittamisesta. Elämän jakamisesta. Hassuttelusta. Onnesta, kun saa rakastaa. Ilosta, kun saa tulla rakastetuksi.

Puhuisin pitkään. Koska puhuttavaa on niin paljon. Ja toisaalta kuitenkin. En puhuisi liikaa. Kaikki asiat eivät tule vastaan kerralla. Hetkittäin tulee tuntumaan, että edessä on hirveä urakka. Mutta se todellakin kannattaa. Tärkeää on uskaltaa ja muistaa pysyä toinen toisensa lähellä. Rakastaa.

Tahdon.


 


Tiian muita blogi-kirjoituksia

 
Tiia Brockman
tiia Nautin oivalluksista, keskusteluista, ymmärtämisestä, lukemisesta, viisastumisesta, kriiseistäkin ja uudelleen rakastumisesta omaan ja samaan puolisoon. Meidän perheen arkea värittää kolme muksua.
Takaisin ylös