Elämänmittainen koulu

28.5.2017 Marko Huhtala

Sain olla aivan ihastuttavissa häissä mukana. Hääväki oli kutsuttu koolle kauniilla kortilla. Kortin sanoma meille kaikille oli, että kaikki mitä tarvitsemme on rakkaus. Puheessani hääparille paloin tuota rakkautta moniin osiin. Kerroin heidän olevan aivan oikeassa "vain" rakkautta tarvitaan. Kaiken tuon takana on tietysti Jumalan rakkaus ja se, että Jumala on rakkaus. Tuttu Raamatun teksti puhuu rakkaudesta ja lähes jokainen aviopari on kuullut sen, miten rakkaus on pitkämielinen ja kärsivällinen jne. Huomasin että eihän se rakkaus ole tuota vaan siitä tulee tuollaista. Rakkauden tulee olla avioliitossa käytössä kaikissa sen muodoissa.

Ensinnäkin rakkaus on suurta huumaa – erosta- kuin liimaa joka vetää ihmisiä yhteen. Rakkaus on leikkisää, se on yhteistä huumoria. Joku häävieraista siteerasikin puhettani ja kertoi tavanneensa vanhan pariskunnan, jotka eivät olleet nauraneet yhdessä moniin vuosiin. Se kuulemma näkyi. Rakkaus on siis suurta iloista leikkiä, jonka kumpikin ymmärtää. Tarvitaan myös itsensä rakastamista ja rajoista kiinni pitävää rakkautta, myös omaa reviiriä ja aikaa. Paikkaa joka ei kuitenkaan aja toista lopullisesti pois. Rakkaudessa on kuitenkin minä ja sinä, ei vaan me. Tarvitaan rakkautta, jota on kuvattu veljelliseksi, ystävyysrakkaudeksi. Sinä olet minun rakkaani ja paras ystäväni. Tarvitaan Jumalan rakkautta, joka on rakkautta jota voi antaa, vaikka toinen ei ansaitse sitä.

Kun rakkaus sana on paloiteltu osiin ja sille on annettu takaisin kaikki rakkauden merkitykset on se lähellä toteutumistaan. Vielä kun merkitykset saatetaan käytäntöön voi toteutua pitkämielisyys, kärsivällisyys, hyvyys lempeys, katkeroitumattomuus. Rakkaus on siis käytännöllistä hedelmän tuottamista.

Alttarin äärellä vihkiparin edessä en voi välttyä ajattelemasta , elämänmittainen koulu on edessä. Vasta pieni pala ja joku osa on ymmärretty.

Ajatukseni siirtyy toiseen tilanteeseen. Paikka on samankaltainen alttari. Tuo elämän mittainen koulu on käyty vuosikymmenten aikana läpi. Hauras elämän kauniisti harmaannuttama nainen laskee punaisista ruusuista tehtyä kukkavihkoa. Hetken kuuntelen, että sanooko hän jotakin. Ei sano. Kaikki mitä on voitu sanoa on jo sanottu. Arkussa lepää kunnioitettu presidentti Mauno Koivisto. Eri puheissa tulee esille miten puolisot ovat tukeneet toisiaan, rakastaneet ja kantaneet yhdessä omia ja koko kansakunnankin asioita. Voin vain todeta, että koulu on kannattanut. Upea elämä elettynä ja tasavallan nykyinenkin presidentti viittaa tuohon keskinäiseen rakkauteen puheessaan. Yleisradion toimittajatkin toistavat sen, miten he rakastivat toisiaan.

Näistä mielikuvista ja tapahtumista palaan kotiin ja kaiken väsymyksenkin keskellä ajattelen, että on suurta Jumalan ihmettä, että minun vierellä on tuollainen nainen kun on. Kaikkivaltias Isä on kutsunut meidät keskinäiseen rakkauden kouluun. Kaikki mitä tarvitsemme on rakkaus. Se riittää ja se laittaa meidät toimimaan. Tahtoa tarvitaan, mutta siihen olemme sitoutuneet, tahtoon rakastaa. Ei koulua vaan elämää varten, että rakkautemme täyttäisi niitä määritelmiä mitä sille on annettu pitkämielisyydestä, kärsivällisyydestä, anteeksiantavaisuudesta.....

Tellervo Koivisto on kertonut tunteestaan tavatessaan miehensä. Olen tavannut erityislaatuisen ihmisen. Minulla ja sinulla on varmaankin omasta puolisosta samanlainen tunne. Tuohon tunteeseen kannattaa palata usein.

 


Markon muita blogi-kirjoituksia

 

Marko Huhtala

markoPerheen isä, jonka harrastuksiin lukeutuu mm. puutarhanhoito. Työasuun kuuluu valkoinen panta, jota sokerinpalaksi kutsutaan.
Takaisin ylös