Sanoista sivulle

23.7.2017 Markku Hapulahti

Puolen vuoden työkomennus Lähi-idässä lähestyy puolta väliä. Päivät ovat alkaneet muistuttamaan toisiaan; aamuhölkkä, hiljentyminen kirkossa, työtä, kuntosali, lukemista ja yhteys kotiin. Lähes kaiken kotitöihin liittyvän saa palveluna. Tähän voisi mieltyä enemmänkin, jos vain yhteys perheeseen ei olisi kirjaimellisesti sim-kortilla. Viikko sitten päättyneellä Pieksämäen perheleirillä lienee taas levitelty lattialle itseilmaisun kehä -mattoja. Kehä auttaa tunnistamaan, mikä osa asiasta voisi olla havaintoa, ajatusta, tunnetta, pyrkimystä tai toimintaa. Ja kaiken tämän rinnalla viestimme suhtautumisestamme toiseen ihmiseen. Yhdestä asiasta on siis kovin moneksi. Yksi tai monta, rajoitettu tilanteemme ei mahdollista muuta kuin ajatusleikin: Entä jos mitään rajoituksia ei olisi? Mitä haluaisin ilmaista, ja miten?

Ensiksi loisin yhteisen tarinan. Ajatuksemme perustuvat havaintoihin luonnon toiminnasta sekä sisäisiin uskomuksiin asioiden tiloista. Uskomme, koska tietotarpeemme ovat suuremmat kuin havaintomme, mutta myös siksi, koska se on kiinteä osa luontoamme. Ennustamalla muuttuvaa ympäristöämme haluamme edistää meille tärkeitä asioita. Eli jos tiedostamme nykytilanteemme, niin sen kuvaus ei voi olla staattinen: Siinä on aina osia, jotka ovat vasta muotoutumassa. Olemme hahmotelleet unelmia myös perheenä, mutta vielä pitäisi kirkastaa se näkymättömän kokonaisuuden osa, johon juuri tämä päivä saattoi luoda valoa. Tällöin meille syntyisi puolivalmis tarina, joka etenee silloinkin, kun sanat ovat vähissä. Visiolle ja missiolle naureskellaan työpaikalla, mutta taustalla on voimaa.

Huomioisin henkilön paremmin. Jotta viesti tulisi ymmärretyksi - vastaanottajana tai viestijänä - meidän tulisi ensin tuntea toinen. Informaatio muuttuu tiedoksi vasta tulkitsijassa, jolloin ihmistä ja sanomaa ei voida erottaa toisistaan. Tunteminen vaatii sitoutumista ja tietoa niin paljon, että vain yhden ihmisen voi tuntea todella hyvin. Sanoilla ja kuuntelulla voi palvella, jonka viesti on kirkas: Sinulla on merkitystä. Jos emme ole tehneet "kotiläksyjämme" toisesta, niin hyvästä tahdosta huolimatta keinot loppuvat.

Laittaisin itseni likoon. Kuvailemme mielellämme miltä jokin näyttää, tai mitä se tekee, mutta nämä havainnot eivät kerro miksi jokin on ylipäätänsä olemassa, tai miten sen pitäisi olla. Havainnoista johdetulla lailla ei ole moraalia, kun taas ihminen on pakotettu etsimään ja toteuttamaan moraalisuuntaa: Mikä on oikein minulle, toisille, ja mihin suuntaan kokonaisuutta tulisi ohjata? Kysymyksiin vastaaminen ei ole helppoa. Jos ainoa sääntöni on, että jokainen vastatkoon itsestään, niin samalla vahingoitan itseäni sekä varmistan tuottoisimpien päämäärien epäonnistumisen. On olemassa parhaat mahdolliset vastaukset, jotka ovat suhteutettuna juuri minun tilanteeseeni. Vain henkilökohtainen vapaa tahto voi ne löytää, mutta menestykseksi löytö muuttuu vasta kun sen jakaa toisten kanssa.

Tällainen kommunikaatio ei synny sattumalta, ei edes ajatusleikin ihannemaailmassa. Se tarvitsee voimanlähteen liikahtaakseen minäkeskeisyydestä hieman kohti toista. Itselle tärkeitä asioita pitää selventää, kaiken muotoista ja tasoista kommunikaatiota tarvitaan, mutta asenne voi rakentaa ymmärrystä sanoista huolimatta.

 


Markun muita blogi-kirjoituksia

 
Markku Hapulahti
markku hapulahti m Hieron sopimusehtoja sinunkaupoille itseni kanssa. Perustietoja: ikää vasta 40, tahdoimme -01, kolme lasta, kotipaikka Riihimäki.


Takaisin ylös