Miltä karkki maistuu?

11.6.2017 Markku Hapulahti

Ihminen pystyykin muuntautumaan! Ainakin fyysisesti. Matkustin lumisateen keskeltä kuukausi sitten noin kilometrin korkeudelle Lähi-idän kumpuilevaan maastoon ja helteeseen. Hikoilu ja silmien siristely ovat asettuneet siedettävälle tasolle, korkeusvaihtelut eivät enää huimaa, bakteerikannat ovat sekoittuneet ja iho kestää paremmin aurinkoa. Fyysisten muutosten lisäksi myös psyykkinen ja sosiaalinen sopeutuminen on alkanut. Prosessia helpottaa se, että elän "turistivaihetta", jolloin kaikki on vielä mielenkiintoista.

Uudessa ympäristössä pyrkii käyttäytymään kuin olisi vieraana toisen kodissa, jolloin muut ihmiset tulevat huomioiduksi paremmin. Kohteliaisuus ja maanläheisyys ovatkin itseasiassa suomalaisten vahvuuksia maailmalla, mutta menestystarinaksi tämä muuttuu vasta runsaan rallienglannin saattelemana. Tällainen kuunteleva ja siitä käsin vuorovaikuttava käyttäytymismalli näyttää parantavan yhteistyötä kansallisuudesta, koulutustaustasta, kulttuurista, sukupuolesta, uskonnosta tai ennakkoluuloista riippumatta. Yritänkin viivästyttää tyypillisen tapani paluuta, jossa rynnätään suoraviivaisesti omaan asiaan. Kaikesta positiivisesta huolimatta on myönnettävä, että sopeutuminen vie epämukavuusalueelle ja syö paljon energiaa. Mutta samoin tekisi muutosvastarintakin.

Koulutusvaiheessa Suomessa kenttärovasti Risto Katila vertasi ulkomailla työskentelyä karkkiin. Lainaan hänen ajatustaan sekä piirtotekniikkaa: Käärepaperin reunasta jokainen kulkee omaa reittiä pisteeseen, josta ihmisten tiet erkanevat. Eron hetkestä alkavat todellisuudet kehittyä vääjäämättä erilleen toisistaan. Aika ei riitä välittämään kaikkea uutta informaatiota toiselle, jolloin sanatkin alkavat saada uusia merkityksiä. Käärepaperista avautuu jokaiselle aivan omanlainen ja yksilöllinen karkki. Miten voisin kuvailla perheelle, mihin vertaisin, miltä tämä karkki maistuu?

Tai millä sanoilla perhe pystyisi kertomaan uudesta yhteisöstä, jossa jokaisen paikka ja rooli on muuttunut; ei ehkä ideatasolla, mutta käytännössä paljonkin. Uusi paikka tarkoittaa toisenlaista näkökulmaa, josta ajan kanssa muodostuu aina uusi arvio maailmasta. Tällä hetkellä historiamme kannattelee yhteyttä vielä vahvana, mutta olisi virhe kuvitella vaikuttavansa niin kuin ennenkin. En kulje vierellä. Eikä aika ole puolellamme; se syö yhteisestä ja rakentaa pikkuhiljaa erilleen. Onneksi ihmiselle on annettu ilmaisukieliä, joiden merkitykset eivät muutu maailman mukana ja jotka tavoittavat sydämen, vaikka viimeistään syksy tuleekin paljastamaan ympäristöjen ja todellisuuksien erilaisuuden.

Kotona tai muualla, kaventuneet mahdollisuudet sitovat tiukasti vain tähän hetkeen, jolloin eron entiseen huomaa selvemmin. Itsestään selvyydetkin saavat merkityksiä. Muutos tuntuu mielekkäältä, kun voi itse valita lisää jo olemassa olevan päälle, tai kun ajattelee saavansa korvauksen menetyksestään. Mutta nyt menetämme jotakin oikeasti tärkeää. Pitääkö yrittää kaikkensa työmäärästä ja kustannuksista riippumatta, vaikka lopputulos näyttää jo tuomitulta? Vai pitääkö luottaa siihen, että Jumalan tahto ylittää ihmisen tahdon? Paikallinen yhteistyökumppanini herra Jahia toteaa usein osuvasti "Insha´Allah", joka tarkoittaa, että molempien vaihtoehtojen on toteuduttava. Helpoin vastaus on pitää itsensä vain kiireisenä.

 


Markun muita blogi-kirjoituksia

 
Markku Hapulahti
markku hapulahti m Hieron sopimusehtoja sinunkaupoille itseni kanssa. Perustietoja: ikää vasta 40, tahdoimme -01, kolme lasta, kotipaikka Riihimäki.

hapulahti karkkipaperi
Takaisin ylös