Särkynyt ... ja rakastettu

29.11.2017 Malla Tanner

Minua on puhutellut itsetunto. Kokeeko olevansa hyväksytty ja rakastettu? Kokeeko yhteyttä, kokeeko kuuluvansa joukkoon? Pystyykö vaikuttamaan elämäänsä? Hyväksyykö epätäydellisyytensä? Kestääkö vastoinkäymisiä? Pystyykö ottamaan vastaan palautetta? Pystyykö iloitsemaan toisten onnistumisista? Uskaltaako tehdä päätöksiä ja ottaa riskejä? On vaikea elää itsensä kanssa, jos itsetunto ei ole terve. Miten voi hyväksyä toisen ja sitoutua toiseen, jos ei hyväksy itseään? Miten voi asettua toisen asemaan, jos on kriittinen toisen pieniä virheitä kohtaan? Silloinhan ei ole lupa epäonnistua. Ei voi kannustaa, kiittää ja antaa palautetta rakastavasti. Terve itsetunto ei ole itsevarmaa esiintymistä ja ulkoista menestymistä. Se ei ole pelkkää itsevarmuutta, itsensä näkemistä vain positiivisena. Se ei ole sosiaalista rohkeutta eikä itsekkyyttä. Tässä kohtaa voi palata lapsuuteen ja pohtia kokeeko olleensa tärkeä lapsena. Oliko lapsuudenkodin annettu itsetunto itsestä ja toisista myönteinen vai kielteinen? Tuliko tavoitteet ulkopuolelta, mitätöityikö oma tunne, korostuiko vertailu, odottiko onnistuvansa niissä taidoissa, joita vanhemmat arvostivat? Elikö ansaitun itsetunnon mukaan, suorituskeskeisyyttä tai/ja riittämättömyyttä?

Minua kosketti erään luennoitsijan sanat rakkaudesta, että jos lapsuudenkodissa ei ole kokenut rakkautta niin vaikka puoliso tunnustaisi rakkauttaan monin eri tavoin tai lukisimme Raamatusta kuinka paljon Jumala rakastaa minua niin se ei mene sydämeen saakka. Siinä välissä on muuri ja sen muurin nimi on häpeä. Itselläni oli tämä muuri. Tunne kuitenkin etsii aina ulospääsytiensä. Jos ei ole kosketusta omiin tunteisiin niin ihmisen on pakko etsiä mielihyvää jostain muualta jotta hän selviää. Parisuhteessa syvä yhteys on mahdollista vain kun tunteet ilmaistaan avoimesti oikealla tavalla.

Oman muurini mursi Jumala. Sain voimakkaan tunnekokemuksen siitä, että hän rakastaa minua. Se muuri murtui vuolaan itkun kera. Minulla oli paljon empatiaa mutta se ei riittänyt vaan tarvitsin rakkautta ja anteeksiantoa. Empatia auttoi minua tulemaan tietoiseksi toisten tunteista, mutta häpeä oli niin syvällä minussa, että en tuntenut empatiaa itseäni kohtaan. Empatia tarkoittaa, että on kyky kokea toisen kokemus jotta tunteet herää eloon. Häpeän kanssa elävän ihmisen täytyy kokea rakkaus ja anteeksianto itseään kohtaan koska hän ei näe itseään rakastettavana.

Tänään voin sanoa, että sinä joka elät häpeän ja särkyneen itsetunnon kanssa niin sinun ei tarvitse pelätä mitään sillä murtunutta ruokoa Jumala ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta vaan Jumala lähettää Jeesuksen parantamaan ne, joiden mieli on murtunut ja Hänessä on enemmän rakkautta meitä kohtaan kuin meissä on särkyneisyyttä.

 


Mallan muita blogi-kirjoituksia

 
Malla Tanner
malla2Naimisissa vuodesta 1998 ja kolmen aktiivisen pojan äiti. Perheessä myös walesingspringerspanieli Kaisa. Harrastukset salibändy, pyöräily, syvävenyttely, hiihto, melonta, lukeminen ja kirjoittaminen.

Malla on monitoiminen assistentti, ratkaisukeskeinen työnohjaaja ja parisuhdeblogisti.

Takaisin ylös