"Eläköön!"

3.12.2017 Ulla-Maija Lammi Ketoja

Isäni lähti suorittamaan asevelvollisuuttaan syksyllä 1939 ja jatkoi suoraan talvisotaan. Kirjeet kulkivat vinhasti rintaman ja kodin välillä. Isänsä ja nuorin sisarensa vartoivat hartaasti postia. Muut perheenjäsenet olivat kuolleet.

26.11.39 alokas kirjoitti Helsingistä ja pyysi lähettämään "villapairan ja sukat". Kamppeet olivat huonoja, manttelia ei lainkaan ja hanskat "niin paikatut ettei minulla ole ollut juuri riihelläkään niin huanoja hanskoja".

Seuraava kirje kotijoukoille tuli joulukuun alussa: "Nyt on sota alkanut ja toivon, että Suomen kansa saisi nytkin turvata Jumalaan. Herra meitä varjelkoon ja antakoon meille voimaa niin että minäkin voisin pysyä kiinni Herrassa. Kantakaa minua Jumalan puoleen ja antakaa minulle anteeksi kaikki, millä olen mieltänne pahoittanut."

Kasarmivartio odotti kolmen aikana yöllä. "Voi tulla ilmahyökkäys. Olkaa nyt vain huoleta, kyllä minä täällä tulen toimeen. En ole kyllä yhtään umpimielinen, olen rohkea enkä pelkää vaikka tulisi kuinka kovia hyökkäyksiä. Sillä tiedän, että kaadun isänmaan puolesta. Jumala meitä varjelkoon. Eläköön Suomi!"

Joulun isäni viettikin jo tositoimissa Suomussalmella. "Olin koko jouluyön vartiossa purevassa pakkasessa. Meillä ei ollut telttaa, ei ruokaa, vain pakkasta 42 astetta. Tapaninpäivänä joukkueemme jätettiin rantavarmistukseen tuhoamaan Juntusrantaan perääntyvää vihollista. Kun olimme löytäneet hyvät asemat, alkoi venäläisiä tulla pitkin Kiantajärveä. He olivat osaksi aseetonta, kävelystä päätellen paljon paleltunutta joukkoa."

Kirjeissään isä lupasi tehdä tupakkalakon päästyään siviiliin. Jossain vaiheessa hän oli jo viikkoja lakossa, mutta aloitti uudestaan liian pienten muona-annosten vuoksi. Hän oli viisi vuotta sodassa ja säilyi hengissä, mutta menetti loputkin perheenjäsenensä. Isoisäni kuoli keuhkotautiin muutamaa kuukautta ennen isäni kotiutumista. Sisar koki saman kohtalon pian hänen kotiutumisensa jälkeen.

Niin Suomessa kuin isäni elämässä alkoi jälleenrakennuksen aika. Tupakoimisen hän lopetti pari vuosikymmentä myöhemmin, minun, iltatähtensä, syntymisen kunniaksi.

Itsenäisyyspäivänä sytytän kaksi kynttilää ikkunalle hänen kuvansa viereen.

 

 

Ulla-Maijan muita blogi-kirjoituksia

 
Ulla-Maija Lammi-Ketoja umma Elämäni lukuina:110, 56, 35, 27.
Asun Kirkkonummella.
Kuuntelen ihmisten tarinoita ja kirjoitan niitä lehtiin.
Takaisin ylös