Uusi alku

16.7.2017 Ulla-Maija Lammi Ketoja

Kuin poltettu maa: palaneita puita, savu nousee kivenlohkareitten välistä. Sammalikko on musta eikä vesilähdettä näy. Ei kuulu elämisen eikä asumisen ääniä.

Avioliiton näkymä voi olla joskus, kuin eturintaman taistelutanner, jossa attentaatti on ohi tai on julistettu hetkittäinen aselepo. Vallitsee hiljaisuus ja toivo on kuin katoava kangastus.

Kunnes, miltei järjenvastaisesti, jostakin kannonkupeesta, tuhkan keskeltä nousee elämän merkki, vihreä verso. Se ei ole tästä maailmasta. Joku rukoili ja elämän antaja kuuli.

Pieni, hentoinen, vihreä vesa, kuin lehvä kyyhkysen nokassa, riittää.

Hän, joka ravitsi viisituhatta viidellä ohraleivällä ja kahdella pienellä kalalla, elää. Tänäänkin hän sanoo, ettei tahdo lähettää ihmisiä nälkäisinä pois, etteivät he nääntyisi matkalla.

"Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja, mutta emme hyljättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja." (2Kor.4:8–10)

Uusi alku on mahdollinen, kun taistelemme samalla puolella.

 

 

Ulla-Maijan muita blogi-kirjoituksia

 
Ulla-Maija Lammi-Ketoja umma Elämäni lukuina:110, 56, 35, 27.
Asun Kirkkonummella.
Kuuntelen ihmisten tarinoita ja kirjoitan niitä lehtiin.
Takaisin ylös