Kädet ristissä ja pää kylmänä

13.8.2017 Kirsikka Arkimies

He ovat taas täällä. Vikkelät ja arvaamattomat lippispäät, pikkuväki tuliterine ja liian isoine reppuineen. He säntäilevät kaupungin liikenteessä ja sen liepeillä kengännauhat auki, etuhampaat sojottaen ja polkupyörän huomioliput väristen.

Heillä on mielessä paljon asioita. "Kuinka päin niiden kellon viisareiden pitikään olla kouluun lähdettäessä? Otinko mukaan oikeat kynät, entä jos kesken tuntia pitää teroittaa? Entä jos koulussa tulee kakkahätä? Kuinka monta Pokemonia naapurin Veikka on saanut kesällä kiinni? Vaikka äiti kielsi, voisinko katsoa, onko niitä tällä kadulla? Pitääkö peruna osata kuoria heti ensimmäisenä päivänä? Entä jos pudotan tarjottimen ruokalassa, taputtavatko ne muut, niin kuin isoveli kertoi. Silloin mä vaihdan väriä. Jos joku haukkuu, voinko soittaa iskälle? Mitä jos joku huomaa ärrävikani? Huomaako ope ollenkaan minua? Sillä on kyllä kiltit silmät."

Näine aatteineen ekaluokkalaiset pyrähtävät isojen maailmaan, suojateille, rotvallien reunoille, pyöräväylille, risteyksiin ja liikennevaloihin. He taapertavat kohti opinahjoaan myös syrjäisempien väylien suojattomilla sorateillä, joilla kortin saaneet kölvit matkivat aikansa kuluksi Jyväskylän rallia luistattamalla kluhmuisia autojaan kohti mutkia, joissa kottero liukuu soralla kuin Jari-Matti Latvalalla Ouninpohjassa.

Ekaluokkalaiset ovat ensimmäistä kertaa matkalla kouluun koko vuoden. Tulee paljon aamuja, jolloin reppu unohtuu, avain hukkuu, pyörän kumi on lussu, pipa karannut ja lapaset jäätyneet. Tulee hutketta ja häslinkiä, höpötystä ja haaveilua sekä kepparihevosleikkiä kesken kadunylityksen. Ja meidän isojen tehtävänä on pysyä tarkkana liikenteessä.

Kun itse aloitin koulutieni 1970-luvulla, ekaluokkalaisia pilkattiin aina samalla lällätyksellä. Isommat huusivat kuorossa: "Ekaluokkalainen, kävelee kuin nainen!" Se oli olevinaan jotenkin halventavaa, ja myös tytöt saivat kuulla kävelevänsä naisen lailla. Ehkä nykyisin tuossa lällätyksessä on jotain perää. Monet tutkimukset kertovat meille, kuinka naiset ovat liikennekäyttäytymisessään miehiä turvallisempia. Ja jos koulumatkaansa paarustava ekaluokkalainen kävelee kuin nainen, noudattaa hän liikennesääntöjä ja kulkee reittiään siten kuin vanhemmat ovat hänelle opettaneet. Jos näin ei kuitenkaan heti tapahdu, pidetään me isommat ratin takana pää kylmänä ja kädet ristissä iltarukouksissa. Olisihan se ihanaa, jos tänä vuonna ei tarvitsisi lukea yhtään lööppiä autokolariin joutuneesta koululaisesta.


 


Kirsikan muita blogi-kirjoituksia

 

Kirsikka Arkimies

kirsikkaTamperelainen Kirsikka Arkimies on neljän lapsen, koiran, kissojen, kanin ja hevosen äitee. Jussin kanssa yhtä on pidetty 24 vuotta. Vieläkään ei ole päästy yksimielisyyteen siitä, kumpi on arjen asioissa enemmän oikeassa.
Takaisin ylös