Muistakaa kosketella toisianne

31.12.2017 Lassi Laamanen

Uusi vuosi on jälleen alkamassa. Varma merkki siitä on lehtien otsikot, jotka kuuluttavat meitä elämäntaparemonttiin. Joulukinkun karstat olisi kuulemma poltettava elimistöstä ja kansakunta on myös määrättävä välittömästi tipattomalle. Sinänsä jännää, koska samat lehdet ohjasivat juuri joulukuutamme eteenpäin kinkunpaistovinkeillä ja kuohuviinisuosituksilla. Itse en näistä neuvoista paljon perusta ja aionkin nauttia vielä tovin kaapeissa olevista herkuista. On jotenkin autuas olotila, kun mutustelee suklaata ja tuntee veren virtaavan rauhallisesti pitkin rasvoittunutta suonistoa. Haen kyllä ilman erilliskomentoa vastapainoksi hyvää mieltä luonnosta lenkkarit, sukset tai luistimet jalassa.

Kyllä minäkin silti teen näin vuoden alussa arviota itsestäni ja erityisesti ajankäytöstäni. Meidän perheessämme ruuhkavuoden ratkaisevimmat päätökset tehdään elokuun alussa, jolloin sovitaan erityisesti lasten harrastusten määristä ja aikatauluista. Vanhempien työt ja vapaaehtoisvastuut määrittävät loput aikataulut. Näiden päätösten mukaan eletään sitten pitkälti seuraavaan kesään saakka. Joululomalla on kuitenkin hyvä hetki ottaa tilannearvio siitä, miten oma ja perheen jaksaminen on syksyn aikana edennyt.

Syksy on kulunut meidän perheemme osalta niukasti jaksamisen rajan paremmalla puolella. Loppuvuodesta minulle ja vaimolleni tarjottiin mahdollisuutta tehdä parisuhdetyötä helmikuussa aloittavan uuden perhe- ja kasvatusteemaisen lehden palstoilla. Pohtiessani omalta osaltani kevättä ja päätöstä totesin, ettei perhepitsaamme mahdu enää lisää täytteitä. Uuden vastuun ottaminen vaatisi jostain luopumista. Päätimme kuitenkin lähteä mukaan lehden tekoon, joten jokin täyte oli karsittava.

Tehty päätös lopettaa tällä erää blogistin urani mahtavassa Parempi Avioliitto -yhdistyksessä. Olen saanut kertoa ajatuksiani ja jakaa tuntojani jo 28 blogin ajan. On ollut ilo kirjoittaa niin hienossa seurassa ja olen mielenkiinnolla lukenut jokaisen blogistin tekstejä. Nyt on hyvä hetki luovuttaa näppäimistövuoro eteenpäin.

Kuuntelen mielelläni ihmisten viimeisiä viestejä. Kun siirtyy jostakin syrjään, saa yleensä mahdollisuuden jättää tehtävänsä jonkinlaisella päätöstervehdyksellä. Näissä halutaan tiivistää tärkein sanoma, joten turhat löpinät on karsittu minimiin. Blogistin läksiäisissä ei taida suuria fanfaareja kuulua, mutta ajattelin, että minullakin on kolmen kirjoitusvuoden tuoma oikeus läksiäissanoihin.

Lainaan lähtöterveiseni rakennustarkastajalta, joka teki aikanaan taloprojektimme lopputarkastuksen. Kun tarkastus oli valmis, hän seisoi autollaan ja me vaimoni kanssa talomme kuistilla. Hän huikkasi viimeiseksi ennen autoon nousua sanat, joihin tiivistän myös itse kaikki edelliset blogini: "Muistakaa kosketella toisianne!"


 


Lassin muita blogi-kirjoituksia

 
lassi
Neljänkympin rajapyykin ohittanut yhden vaimon mies ja kolmen lapsen isä. Ansaitsen leipää perheelle pitämällä yllä suomalaista lukiokoulutusta.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Lisätietoja