Lämpöä arkeen

6.8.2017 Lassi Laamanen

Kesä ja lomat ovat kääntymässä loppusuoralle. Meidän perheellämme on takana paljon yhdessä vietettyä aikaa lomailun, mökkeilyn ja yleisen kesän vieton parissa. Tärkeä kesän etappi oli jälleen kerran perheleiri Pieksämäellä. Tänä vuonna ei ehtinyt kulua montaakaan päivää Pieksämäen kampuksella, kun lapsemme jo alkoivat varmistella, että tullaanhan tänne jälleen ensi kesänä uudelleen. Tähän oli helppoa vastata, että jos se meistä riippuu niin ilman muuta. Leiri oli jälleen kerran myös meidän parisuhteessamme tärkeä hetki, jossa saimme pysähtyä kuuntelemaan toistemme ajatuksia, tunteita ja toiveita.

On tärkeää seisahtua riittävän usein puolisoina toistemme kokemusten äärelle. Näin kesän jälkeen edessä on arjen haasteet töiden, koulujen ja harrastusten keskellä. Ei minulla sinänsä ole mitään arkea vastaan, sillä sehän on täynnä mielekästä tekemistä ja ohjelmaa. Olen kuitenkin huomannut, että arjen kuormittavuuteen vaikuttaa paljon meidän parisuhteemme ilmasto. Suomen ilmaston tarjoama marraskuinen räntäkylpy ei tunnu kovinkaan pahalta, jos avioliitossamme on lämpöä. Kun huomioimme toisiamme arjen keskellä siten, että voimme molemmat kokea olevamme rakastettuja, tuntuvat arjen tarjoamat haasteet inhimillisen kokoisilta.

Miten tuota hehkua sitten suhteeseen saadaan siten, että sisikunnassa lämmittää keskellä pimeintä kaamosta? Olennaista tässä on, että minulla on mahdollisuus valaista puolisoni arkea antamalla hänen kokea itsensä tärkeäksi ja arvokkaaksi. Hänellä on vastaavat avaimet minun maailmaani. Rakkaus puolisoamme kohtaan pitäisi näkyä siinä mitä olemme valmiita tekemään hänen vuokseen. Itselleni tärkeimpiä avioliittoleirien löytöjä on ollut se, kuinka erilaisia tekoja ja sanoja minä ja vaimoni kaipaamme, jotta rakkauden liekki lepattaa liitossamme synkkinä syksyiltoina.

Me kaikki olemme hyvin yksilöllisiä siinä, minkä koemme tunnetasolla rakkauden osoitukseksi. Erilaisia rakkauden ilmaisemisen ja vastaanottamisen tapoja voidaan nimittää rakkauden kieliksi, joita ovat myönteiset sanat, kahdenkeskinen aika, rakkauden lahjat, pienet palvelukset sekä fyysinen kosketus. Minä kaipaan kosketusta. En ole kovin kranttu, joten kaikenlainen halailu ja hiplailu saa tunnemittarini vahvasti plussalle. Minulle kosketus viestii rakkautta niin vahvasti, ettei siinä paljon sanoja kaivata. Olemme kuitenkin vaimoni kanssa hyvin erilaisia. Kun haluan osoittaa hänelle rakkautta, minun ei hyödytä halailla häntä mykkänä pitkin päivää. Hän kaipaa arkeensa minulta positiivisia ja rakkaudellisia sanoja. Myös arjen palvelukset viestivät hänelle rakkautta. Meillä on ollut haasteena, että tarjoamme toiselle helposti sitä mitä itse kaipaamme. Tuloksena on yleensä aika vaimeasti lepattava liekki, mutta keinoja meillä onneksi on suuremmankin roihun virittelemiseen kunhan jaksamme muistaa mitä toinen oikeasti kaipaa ja myös näemme vaivaa sen tekemiseen.

Muistan vuosia sitten pohtineeni lomien lopulla tulevaa syksyä ja talvea. Oletin kohtaavani muuttuvien säiden lisäksi liikaa harmaata arkea sekä helposti viilenevää suhdeilmastoa. Kun mietin nyt tulevia kuukausia, ei näkymä näytä lainkaan synkältä. Arki tulee taatusti tarjoamaan haasteita, mutta tiedän, että meillä on avaimet löytää kotoa ja suhteestamme lämpimiä nuotiohetkiä, joiden hehku kantaa taas seuraaviin päiviin ja viikkoihin.


 


Lassin muita blogi-kirjoituksia

 
lassi
Olen neljääkymmentä ikävuotta lähestyvä yhden vaimon mies ja kolmen lapsen isä. Ansaitsen leipää perheelle pitämällä yllä suomalaista lukiokoulutusta.
Takaisin ylös