Elämäni terälehdet

26.3.2017 Malla Tanner

Vietin monia lapsuuteni kesiä maalla sukulaisteni luona. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli serkkuni kanssa viettämämme aika kukkakedolla, jossa oli paljon pitkävartisia kukkia. Saatoimme viettää kedolla pitkän tovin kukkien keskellä poimimalla päivänkakkaroita ja irrottamalla niiden terälehtiä tyyliin rakastaa, ei rakasta, rakastaa. Leikimme leikkiä niin kauan kunnes kumpikin saimme viimeiseksi terälehdeksi rakastaa. Jo pienenä tyttönä minulla oli suuri rakkaudenkaipuu kuten varmasti monilla pikkutytöillä.

Aina elämässä ei tule valittua oikeita terälehtiä. Vuosia myöhemmin tuosta ihanasta kesäpäivästä istuin terapiassa keskustelemassa parisuhteeni tilasta. Olo oli kuin syytetyn penkillä, olla kuin lapsi, joka on tehnyt jotain pahaa ymmärtämättä sitä edes itse.

Lopulta terapeutti kysyi minulta rakastatko miestäsi. Tällä kertaa minulla oli väärä terälehti kädessäni tai pikemminkin sydämessäni. Kysymys tuntui hyvin henkilökohtaiselta ja vaikealta, se oli kuin isku vasten kasvojani. Miten joku voi edes kysyä tuollaista ...?

En osannut vastata mitään. Yritin sen sijaan monin eri tavoin kertoa hänelle, kuinka vaikeaa se on, kun välissä on niin paljon mikä estää rakastamasta. Halusin vaan nousta sohvalta ja lähteä pois, kauas pois siltä kukkakedolta, pää painuksissa. Onneksi kello oli tasan ja istunto päättyi. Ajattelin, että en enää ikinä tule takaisin.

Miten olisinkaan voinut tiedostaa rakkaudettomuuden itsessäni ja astua todellisuuteen? Miten olisinkaan saanut uskalluksen ja kyvyn katsoa sisälläni olevia vääristymiä jotka estivät rakastamasta? Terapeutti vei minut omaan murtumapisteeseeni, uuden elämän risteykseen, paikkaan, jossa minun piti tulla tietoiseksi rakkaudesta.

Sanotaan, että vain rakkaus luo turvan, jota ihminen tarvitsee elämänvalheiden purkamiseen. Mitä suurempi elämänvalhe, sitä enemmän on kohdattavaa. Ja mitä enemmän on kohdattavaa, sitä pelottavampaa se on. Mitä suurempi pelko, sitä enemmän tarvitsee rakkautta. Epäilemättä rakkaudenkaipuuni oli syvä. Jouduin kaatumaan ja nousemaan monta kertaa, polvet mustelmilla, mutta minua kannatteli vahva näkymätön käsi koska halusin ymmärtää itseäni, mennyttä sekä nykyistä elämääni.

Rakkaus on kärsivällinen, lempeä, ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa, kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii, rakkaus ei koskaan katoa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. (1.Kor. 13).

Muutama vuosi myöhemmin lähetin terapeutille viestin, jossa kerroin että meillä menee nyt mieheni kanssa hyvin ja vapaus löytyi rakkaudesta ja anteeksiannosta. Kiitos kun johdatit minut tämän kysymyksen äärelle.

Rakkaus on ainoa paikka, jossa elämä on elettävissä. Ihmisen koko identiteetti on sidottu rakkauteen; se on aine josta meidät on tehty. Elämä on elettävissä vain yhteydessä toiseen, rakkaudessa. Vielä tänäkin päivänä haluan valita viimeiseksi terälehdekseni rakastan.

 


Mallan muita blogi-kirjoituksia

 
Malla Tanner
malla2Naimisissa vuodesta 1998 ja kolmen aktiivisen pojan äiti. Perheessä myös 3-vuotias walesinspringerspanieli. Harrastukset syvävenytys, melonta, pyöräily ja hiihto.

Perustiedot: monitoiminen assistentti ja työnohjaaja, kotipaikka Lohja.

Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok