Kiire väistyi

10.1.2016 Malla Tanner

Kiire väistyi jouluna. Teimme tietoisen päätöksen ottaa joulun leppoisasti vastaan ilman kiirettä mikä tuntuikin oikealta valinnalta. Valintaa tuki työnantajani antama loma tammikuun alkuun saakka. Myös mieheni päätti käyttää samaan aikaan osan käyttämättömistä lomapäivistään. En muista milloin viimeksi olisimme heränneet vasta klo 10 jälkeen tai välttyneet kuulemasta puhelimeen asetettua herätystä mistä voi päätellä, että väsymyksen tasomme on täytynyt olla suuri. Työ on tärkeä ja hyvä asia, mutta ihminen tarvitsee myös lepoa ja pysähtymistä jotta voi hyvin ja jaksaa pitää huolta ihmissuhteistaan. Perheemme jouluun kuului siis lepoa, läheisyyttä, yhdessä vietettyä aikaa, piparien leivontaa, glögi-iltoja, jouluruokaa, elokuvia, musiikkia, saunomista, tuikkujen polttelua, lautapelejä ja ulkoilua koiran kanssa.

Yhteiskunnassamme vallitsee krooninen kiire. Kukaan ei ole mitään ellei hän kykene osoittamaan, että hänellä on jatkuva ajanpuute. Kiireestä on tullut eräänlainen tapa luoda identiteettiä. Identiteettiä luodaan sen avulla, että kalenteri on täysi. Ihminen on olemassa vain silloin, kun hänen kännykkänsä soi tai viestejä tulee. Jos ei ole kiire, tämä voi olla merkki siitä, ettei ole olemassa. Silloinhan ei ole tarpeellinen missään. On mahdotonta voida hyvin, jos antaa asioiden hallita itseään sen sijaan, että itse hallitsisi asiansa. Sankaruutta on se, että uskaltaa astua ulos kiireestä.

Monet haaveilevat oravanpyörän jättämisestä, mutta harvat uskaltavat sen loppujen lopuksi toteuttaa. Jäätyäni työttömäksi tuotannollis-taloudellisista syistä kaksi ja puoli vuotta sitten erilaiset asiat ovat vaatineet huomiotani ja vaatimukset ovat ympäröineet eri tahoilta. Vakituisen työpaikan saanti ei enää olekaan itsestäänselvyys. Työttömäksi jäätyäni jouduin asettumaan tyhjään tilaan, jossa ei ollut kiire, kalenterini oli sopivan tyhjä. Astuessani ulos vallitsevasta elämänmenosta jouduin kuitenkin suureen yksinäisyyteen. Astuin maastoon, jossa ei ollut tietä eikä polkua, ja tämä oli pelottavaa. Yksinäisyyden kokemus oli minulla signaali siitä, että olin todella luomassa jotain sellaista, mikä oli kaiken tutun ulkopuolella. Omalla kohdallani tämä yksinäisyyden aika antoi kuitenkin mahdollisuuden pysähtyä ja keskittyä siihen mitä muutoksia kaipasin elämääni. Opiskelin uuden ammatin ja aloitin parisuhdetyön mieheni kanssa jotta saisin kokea kokonaisvaltaista hyvinvointia. Viime keväänä valmistuin uuteen ammattiin ja syksyllä otin vastaan osa-aikatyötä. Nyt haaveilen kokoaikatyöstä ja kirjoittamisesta. Työttömyys sulki yhden oven, mutta avasi uusia mahdollisuuksia. Luova työ, kirjoittaminen, tarvitsee tilaa, tyhjyyttä, hiljaisuutta, väljyyttä, pysähtymistä, ja olenkin huomannut, että kirjoittaa ei voi kuin omasta hyvinvoinnista käsin. Ajoittainen pysähtyminen ja kiireetön aika luovat hyvinvointia elämääni.

Joulu oli erilainen ja erityinen koska sain nauttia kiireettömästä ajasta ja siitä sadosta, jonka kylvin kohtaamalla oman voimattomuuteni työttömäksi jäätyäni. Nyt puolisoni kainaloon on ollut helpompi käpertyä koska aloin panostaa itseeni ja parisuhteeseemme. Parisuhteeseemme on tullut rakkauden tekoja, läheisyyden lämpöä, sitoutumista, tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelua, taitoja ratkaista ristiriitatilanteita, anteeksiantamista ja sovinnon rakentamista, kuulluksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi tulemista, henkistä kohtaamista, lähekkäin olemista, halaamista, myönteistä asennetta, yhteisiä odotuksia, kiintymystä, ihailua, arvostusta ja pitkään odotettua riidattomuutta, intiimiyttä, tietoisuutta itsestä ja toisesta, lohdutuksen mahdollisuutta ja turvallisuutta. Aiemmin liian kiireinen elämäntapa, väärät prioriteetit sekä arvostuksen puute aiheuttivat haluttomuutta yhteisen ajan löytymiseen. Sankari on minusta ihminen, joka uskaltaa olla eroamatta ja jäädä selvittämään kipeätä avioliittoaan huolimatta siitä, että kaikki haluavat hänen eroavan. Jos sisimmässään uskoo, että avioliiton kipeys on kohdattavissa ja että se on tässä tapauksessa oikein, on sankaruutta toimia tämän sisäisen vakaumuksensa mukaan.

Nyt kirjoittaessani blogia istun kotona, katselen olohuoneemme ikkunasta ulos valkoista talvimaisemaa, jossa aurinko heijastaa kauniit säteensä hankeen, puiden latvat notkuvat lumesta, kuulen mielessäni vieläkin aamulla lumen narskuvan saappaideni alla, kun vein koiramme ulos, ilma oli raikas, taivas maalattu kirkkaan siniseksi. Katson taakseni ja kiitän, katson eteenpäin ja luotan, katson ylöspäin ja uskon, katson ympärilleni ja rakastan. Siunattua Uutta Vuotta jokaiselle. 


Mallan muita blogi-kirjoituksia

 
Malla Tanner
mallamNaimisissa vuodesta 1998 ja kolmen aktiivisen pojan äiti. Perheessä myös 3-vuotias walesinspringerspanieli. Harrastukset syvävenytys, melonta, pyöräily ja hiihto.

Perustiedot: monitoiminen assistentti ja työnohjaaja, kotipaikka Lohja.

Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok