Parisuhteen tarpeet

Radio Dein Elämänkoulu-ohjelmapaikalla alkoi tämän viikon maanantaina pyöriä uusi perheohjelmasarja. Ohjelmissa on tarkoitus katsastaa avioarkea mahdollisimman monipuolisesti. Ensimmäisessä jaksossa pohdittiin pikkulapsivaihetta. Elämänvaihe koetaan usein kuormittavana. Siirtymä parista kolmiosuhteeseen ei tapahdu hetkessä. Vauvan syntymän myötä parin ajankäyttö muuttuu radikaalisti. Puolisot joutuvat etsimään vauvanhuuruisen arjen keskellä uudenlaiset roolit suhteessa toisiinsa. Vauvan syntymän myötä omassa lapsuudenkodissa huonoiksikin havaitut roolimallit aktivoituvat usein kuin taikaiskusta.

Samalla omat lapsuudenkokemukset alkavat pyrkiä aktiivimuistiin yhtä aikaa lapsen kehitysvaiheiden kanssa. Vaikka tämä tarjoaa mahdollisuuden omien pienenä koettujen kipeiden asioiden työstämiseen, on haastavaa yrittää olla vanhempi tarvitsevalle lapselle, kun omat täyttymättömät tarpeet huutavat lohduttajaa. Ei siis liene isokaan ihme, että suhde puolisoon meinaa tässä pyörityksessä jäädä taka-alalle.

Silti suhdetta ei kannattaisi jättää kokonaan hyllylle pölyttymään. Pienten tekojen on havaittu kantavan pitkälle. Kahdesta isosta linjasta kannattaisi yrittää erityisesti tässä vaiheessa pitää kiinni. Mies kaipaa kokea olonsa suhteessa arvostetuksi, nainen turvalliseksi. Omalla kohdallani lasten vauva-aika on jo ehtinyt kultautua. Silti voin yhä elävästi palauttaa mieleen sen tuskan, millaista oli nukkua kuukausi ja vuosi toisensa perään vain muutamaa tuntia yössä. Silloin olivat hyvät neuvot kalliit. Vaikka arki raastoi, yritimme säännöllisesti varata toisillemme kahdenkeskistä aikaa.

Tiedostimme, että kaipasimme suhteelta eri asioita. Yritin varsin vajavaisella tavalla muistaa sen, että mies tahtoo kokea olevansa suhteessa arvostettu, ei vain pakollista talkooapua ovesta sisään astuessaan. Lämmin hyväksyvä katse keskusteluissa auttoi johonkin asti. Myöhemmin opin, että omasta mielestäni toispuoleisesti hoidetuista asioista huomauttamatta jättäminen oli tehokas lääke. Kaikki yhteisen pesän eteen puuhasteleminen oli joka tapauksessa kotiinpäin. Itse kaipasin saada kokea olevani turvassa. Tarve tiivistyi lopulta melko pieneen: pitkän päivän lasten kanssa tehneenä halusin tietää palautujan tarkan kotiintuloajan. Jos puoliso astui ovesta sisään ajoissa, koin sillä hetkellä olevani turvassa. 20.4.2015.

.

Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok