Samalla kartalla

Nainen ja mies ajavat kaksistaan lasten leiripaikalta kotiin. Nainen on puikoissa. Hän on mielestään taitava kuski, onhan hän nuorena kurvaillut ralliradallakin. Takavetoisella ensiautollaan nainen oppi selviytymään mutkaisilla teillä.
Oli sitten kyydissä 600-kiloinen hevonen tai äänekäs lapsinelikko, nainen suhaa liikenteessä tarkalla pelisilmällä. Hän rakastaa pitkiä ajomatkoja ja laakeita peltoja. Ei väliä, onko alla kankea perheauto tai loppuun kaluttu teiniprutku, hevosvoimat saavat mielen hyrräämään. Eniten nainen nauttii ratin vääntämisestä yksin, silloin saa kuulla omat ajatuksensa.

Mies istuu pelkääjän paikalla ja hoitelee työasioita puhelimitse. Hän antaa naisen ajaa. Välillä hän peittää luurin nahkarukkasellaan ja sohii naiselle liikennemerkkejä, lähestyvää maasturia tai ohitusmahdollisuuksia. Hän ei huomaa naisen leukapielen kiristymistä, vaan jakaa puheluiden välillä myös ohjeita vaihteista, reiteistä ja nopeuksista.

Kapoisella hiekkatiellä mies ärähtää tiukassa kurvissa. Nainen luulee peuran loikkaavan tielle ja jysäyttää jarrut pohjaan. Kun mies julistaa naisen ajavan liian reunassa ja turhan pitkää reittiä, painaa nainen kaasua ja antaa auton parkua.
Kotipihassa miehen tulpat ovat kärähtäneet ja naisen kytkin savuaa.

- Mikset ajanut sitä reittiä, mitä käskin, mies tivaa.
- Koska minä olin kuski enkä osaa sitä reittiä mitä sinä ajat. Minulla on ihan omat reitit, nainen inttää takaisin.
- Mutta minun reittini on nopeampi, mies väittää.
- Minun reittini on lyhyempi ja paljon hauskempi, nainen keksii.
Puolisot tuijottavat toisiaan eri puolilta. Nainen ei anna periksi. Kuskin silmille ei hypitä. Miehen niskakarvat ovat koholla.
- Naisen logiikkaa, ukko puuskahtaa ja paiskaa työkassinsa eteisen lattiaan.
- Aikansa elänyttä sovinismia, nainen kuittaa ja pudottaa autonavaimet miehen työkassin päälle.
Kodin täyttää jäätävä hiljaisuus.
Nainen leipoo kiukuspäissään leipää, veivaa taikinaa kuin jukuripäistä ukkoa. Mies korjaa karmeja ja jyskyttää vasarallaan ovenpieliä kuin naisen taipumatonta luontoa.

Vasta illalla kuskit kohtaavat. Mies tarjoaa sovinnon kättä sohvan pehmeään syliin käpertyneelle naiselle.
- Anteeksi, mies sanoo katuvan koiran näköisenä.
Mutta nainen ei ole niin helppo nakki.
- Mitä haluat pyytää anteeksi? nainen tiedustelee.
- Sitä, että raivosin ja määräilin reittejä, mies myöntää auliisti.
Nainen sulaa. Silti hän yrittää vielä selittää miehelle, että meillä kaikilla on päässämme omanlaiset karttamme. Ja niitä on jokaisella oikeus ajaa, miehelläkin.
- Ehkä emme koskaan pääse selville toistemme reiteistä, mies arvelee hiljaisella äänellä.
Tähän nainen tyyntyy. Seuraavalla reissulla hän aikoo näyttää miehelle oikotien, jonka on hevostallin läheltä löytänyt. Mies pääsee yhden hevosvoiman ohjaksiin. Vanha tamma saa viedä heidät lempeästi samalle kartalle, kevään ensimmäistä sinivuokkoa katsomaan. 2.4.2015

Kirsikka Arkimies

KirsikkaArkimiesTamperelainen Kirsikka Arkimies on neljän lapsen, koiran, kissojen, kanin ja hevosen äitee. Jussin kanssa yhtä on pidetty 24 vuotta. Vieläkään ei ole päästy yksimielisyyteen siitä, kumpi on arjen asioissa enemmän oikeassa.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok