Mummuenergia pyörittää maailmaa

Joka aamu se tapahtuu. Näen eskarin rappusissa punaposkisen mummun, hän on tuonut lapsenlapsensa kävellen hoitoon. Tervehdimme. Mummun hyväntuulisuus on tarttuvaa. Hän elää kuusivuotiaan arjessa täysillä mukana. Pienestä poikasesta huomaa, kuinka arvokkaaksi hän itsensä kokee, kun isoäiti on aamuisin ja iltapäivisin käsipuolessa kiinni. Esikoulu on molemmille innostava elämys. Pojan vanhemmille mummu mahdollistaa rauhallisia työaamuja ja yhteistä aikaa. Hän turvaa näin lapsenlapsensa elämää.
Vaikka itselläni onkin mummuikään vielä matkaa, huomaan tarkkailevani vanhempia naisia kaupungilla. Heitä ei tarvitse kaukaa hakea. Riittää kun vilkaisee ympärilleen ruuhkabussissa, marketin jonossa, juna-asemalla, kahvilassa tai teatterissa. Mummuja voi bongata myös leikkipuistoissa, koulujen porteilla ja lenkkipoluilla. He kansoittavat ulkoilmatapahtumat, kirkot, lukusalit, työväenopiston kurssit, kukkakaupat ja taidemuseot. Ilman heitä yhteiskunnan rattaat hidastuisivat ja monet perheet olisivat pulassa.
Ihmismassoista mummun tunnistaa virkeästä ilmeestä. He ovat uteliaita, visuja ja helposti nauruun pärähtäviä. Muutamat lisäkilonsa he ovat hankkineet suurella työllä ja vaivalla. Jonotustilanteissa he ovat vikkeliä ja treenattuja. Alennusmyyntien tiskeillä heille häviää helposti kuusi nolla. Sukkahousuja varastoidaan lapsenlapsille, tyttärille ja kummilikoille. Pari pukettia jemmataan vielä pahan päivän varalle.
Omissa jaloissaan mummuilla on villasukat, terveyskengät, muotilenkkarit tai korkkarit, vähän tapauksen mukaan. Joidenkin nilkat ovat ihanan sirot ja sääret viehkeät. Sellaisia ei enää jostain syystä nuoremmilla naisilla näe.
Mummu, mamma, mummi tai mummo luo arkeen turvaa ja pysyvyyttä. Hän tekee sen kauppakasseillaan, nyssyköillään, puheillaan ilmoista, sienestyksestä ja lapsikatraastaan. Hän tietää, minne on menossa. Hänelle kaikki on selvää. Hän pitää aikatauluista ja vuodenkierrosta tiukasti kiinni.
Hän luo letkeää tunnelmaa eloisalla murteellaan ja lämpimällä kyljellään bussin vieruspenkillä. Hänen tietäväisyytensä pyörittää maailmaa, hänen ilmaisuvoimansa vie kuoroja ja lausujia eteenpäin. Hän lämmittää kehollaan uimahallin veden sopivaksi, tilaa kirjastoon kiinnostavimmat uutuudet ja raivaa väylää vetolaukullaan virastojen ruuhkiin.
Talvisin hän naputtelee nastalenkkareillaan katukäytävät käveltäviksi. Hän vartioi naapurustoa, läksyttää juoppoja, roskaajia, pihan kauhukakaroita ja irtokoiria. Yleisessä saunassa hän huolehtii kaikkien asianmukaisesta peseytymisestä ja löylykiulun täytöstä. Kulttuuritapahtumissa hän vaatii hiljaisuutta ja terveyskeskuksen odotushuoneessa hän pitää yllä helpottavaa puheensorinaa. Vapaaehtoistyön eri muodoissa hän on suuna ja päänä.
Hän on kerta kaikkiaan mainio. Hän syöttää lapset, kerää suvut yhteen, järjestää perheiden juhlat, ompeluseurat ja kahvitukset. Hän hoitaa, huoltaa ja hautaa. Hän kannattelee yhteishenkeä ja toiveikkuuden ilmapiiriä vaikka minkälaisessa elämäntilanteessa.
Jos mummut yhtäkkiä luovuttaisivat, mitä meille jäisi?
Aika valju ja arveluttava maailma. 13.9.2015

Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok