Vettä korvassa

Kohtasin hetki sitten lounaisrannikon kevään kanssa. Vettä piiskasi hyytävän tuulen avustamana vasten kasvoja ja kauluksesta sisään. Lämpötila oli juuri riittävä pitääkseen veden nesteenä ja minut jäässä. Ja minne ne mustat nahkahanskat olivat taas kadonneet? Kuljin siinä sitten kädet taskuissa vastarinnassa koko maailman kanssa. Ei ollut kivaa.

Siinä synkistellessäni näin koulumatkallaan olevia lapsia. He juttelivat iloisesti kaveriensa kanssa ja hyppivät kumisaappaissaan lätäköihin, joita itse yritin kierrellä. Mieleeni hiipi ajatus, että ehkä kyseessä ei olekaan ilmaston harkittu kiusanteko minua kohtaan, vaan ongelma asenteessani.

Olen todennut, että ilman asian tarkempaa pohdintaa ja pysähtymistä olen helposti tyytymätön moneen asiaan. Sataa liikaa tai on liian kuivaa. Ihmiset ympärilläni eivät käyttäydy niin kuin heidän tulisi. Aikani ei riitä siihen mitä haluaisin tehdä. Nyt ei ole hyvä, joten tulevaisuudessa sietäisi olla paremmin.

Olkoon vika sitten päässäni, kanssaihmisissä tai vaikkapa ympäröivässä yhteiskunnassa, niin nyt saa riittää. En voi olla koskaan tyytyväinen, ellen tietoisesti valitse haluavani olla. Kyse ei ole niinkään laajasta elämän filosofiasta vaan jokapäiväisistä valinnoista ja teoista. Minulle tärkein käsikirja elämään on Raamattu. Jeesus käskee olla huolehtimatta huomisesta, sillä se pitää kyllä itsestään huolen (Matt. 6:34). Paavali taas kehottaa iloitsemaan aina ja kiittämään kaikesta (1. Tess. 5:16,18). Nämä ovat valintakysymyksiä, jotka joudumme päättämään joka päivä uudelleen.

Monella ikävällä asialla on hyvät puolensa. Hyytävä rankkasade huuhtoo katupölyt mukanaan, ja taas on helpompi hengittää. Haastavat lähimmäiset hiovat luonteestamme pahimpia särmiä pois ja opettavat anteeksiannon jaloa taitoa. Päämäärä ei kuitenkaan ole, että vain tyytyisimme osaamme tämän lyhyen elämän ajan. Meillä on valta vaikuttaa paitsi ajatuksiimme niin myös olosuhteisiimme.

Valintamme muuttavat meitä ja muita. Perheellisenä voit tehdä kuukauden mittaisen melkeinpikatestin. Sano puolisollesi joka päivä hyviä asioita hänestä ja anna positiivista palautetta hänen tekemisistään. Kuuntele keskittyneesti mitä lapsellasi on asiaa ja innostu hänen ilonaiheistaan. Siunaa joka päivä lähelläsi olevia ihmisiä. Päätä joka aamu, ja jos se ei riitä niin myös päivällä ja illalla, että sinä iloitset ihmisistä, joiden kanssa saat elää ja toimi myös sen mukaan. Näillä valinnoilla on tekemieni käytännön kokeiden perusteella suuria vaikutuksia lähiympäristööni ja ennen kaikkea itseeni. 7.4.2015


Lassi Laamanen

LassiLaamanen Olen neljääkymmentä ikävuotta lähestyvä yhden vaimon mies ja kolmen lapsen isä. Ansaitsen leipää perheelle pitämällä yllä suomalaista lukiokoulutusta.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok