Pysähtymisen jalo taito

On mukavampaa esitellä itsestään onnistunutta kuin puutteellista puolta. Aloitan siis kehumalla itseäni. Hoidan työasiat, kiidätän lapsia harrastuksiin, osallistun kodinhoitoon ja näiden lisäksi hoitelen monenlaisia vapaaehtoisvastuita. Osaan melko hyvin lautailla teknologisella aallonharjalla. Otan haltuun joka puolelta tunkevaa uutta tekniikkaa ja tietoa. Tähän olisi mukava lopettaa oman elämän pohdinta ja jatkaa samalla vauhdilla eteenpäin. Jos kuitenkin pysähdyn hetkeksi, niin sisimpääni alkaa hiipiä taidottomuuden tunne. Minun on vaikea pysähtyä ja olla tekemättä mitään.

Suomen koulujärjestelmä tarjoaa itselleni keväisin ja syksyisin mahdollisuuden paikallaan oloon. Kun edessä puurtaa salillinen nuoria tulevaisuutensa ja valkoisen päähineen vuoksi, on tehtäväni vain istua ja katsella. Pariin tuntiin ei voi jutella kenenkään kanssa, ei lukea mitään, eikä hipelöidä minkään sähköisen laitteen näyttöä. Se on kuulkaa tuskaa.

Vielä vaikeampaa on pysähtyä arjessa. Voit testata tätä kotona. Istu alas ajattelemaan, katselemaan lapsesi leikkiä tai rukoilemaan. Tuhat tekemätöntä asiaa vyöryy välittömästi mieleen. Lepotaukoon tarvitaan vähintään puhelin, kirja tai televisio. Kuormitamme kuitenkin mieltämme usein jatkuvalla tekemisen ja ärsykkeiden tulvalla aamusta iltaan. Onko se sitten ihme, ettei aikaa ja mielenkiintoa löydy leikkituokioon lasten kanssa tai seksiin puolison kanssa. Käsittelemme aihetta vaimoni kanssa luennossa "Sähköinen media – Arjen apu vai perheen painajainen?" Järvenpäässä avioliittotyön kevätseminaarissa, joten tervetuloa kuulemaan teemasta lisää ensi viikonloppuna!

Olen miettinyt viime aikoina Jeesuksen kolmen vuoden työjaksoa, jota evankeliumit kuvaavat. Jeesuksella oli aikaa rukoukseen, lepohetkiin ja hälinästä vetäytymiseen. Hänellä oli myös aikaa viettää rauhallisia hetkiä läheistensä kanssa. Hänen tehtävänsä oli suurin mahdollinen ja työaika rajattu. Millainen missio minulla oikein mahtaa olla, jos itselläni ei ole aikaa vastaavaan? Jos Jumalan Pojalla ei ollut niin kiireistä tehtävää, niin tuskin on minulla tai sinullakaan. Varataan aikaa lapsillemme, puolisollemme, itsellemme ja Jumalalle. Kokemukseni mukaan korvat ja sydän aukeavat, kun niille antaa tilaisuuden.


Lassi Laamanen

lassilaamanen Olen neljääkymmentä ikävuotta lähestyvä yhden vaimon mies ja kolmen lapsen isä. Ansaitsen leipää perheelle pitämällä yllä suomalaista lukiokoulutusta.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok