Elämän mittainen päätös

25.6.2017 Lassi Laamanen

Valmistelimme 16 vuotta sitten kesällä häitämme. Keskustelimme paljon elämästä ja tulevaisuudesta. Meillä oli selkeä yhteinen näkemys, että haluamme tulevan liittomme kestävän. Ensisijaisena keinona oli tarkoitus vaalia yhteistä onnea. Jonkinlainen käsitys meillä oli myös siitä, että yhdessä pysyminen tulee tarjoilemaan onnen hetkien lisäksi haasteiden selättämistä ja ongelmien käsittelyä.

Ensimmäinen avioliittovuosi osoitti aavistukset oikeiksi. Yhteinen elämä olikin rauhallisen sataman sijasta ajoittain melkoista vuoristorataa. Välillä matkattiin rakkauden huipuissa, joissa onni huumasi. Sukelsimme kuitenkin monta kertaa ristiriitojen tummiin tunneleihin, joissa päällimmäisenä tunteena oli neuvottomuus. Miten tänne oikein tultiin ja kuinka täältä pääsee pois? En minä noissa sukelluksen hetkissäkään harkinnut yhteisestä vaunusta poistumista. Mietinpä vain, että vähän rauhallisempi karuselli olisi kyllä välillä mukavampi tapa matkustaa.

Jos olen jotain oppinut avioliittomme aikana, niin se on kahden eri aikavälin päätösten tärkeys. Toiset päätökset ovat pitkäkestoisia, jotka määrittävät koko elämän suuntaa. Toiset päätökset taas on tehtävä päivittäin. Pitkät päätökset ohjaavat päivittäisiä, mutta molempia tarvitaan. Pitkäkestoinen päätöksemme pysyä yhdessä ohjasi meidät 15 vuotta sitten ensimmäiselle avioliittoleirillemme Pieksämäelle. Tuolloin huomasimme, että vaunuumme oli tullut molempien mukana monenlaista ylimääräistä tavaraa jo lapsuuden perintönä ja myös myöhempinä tuliaisina. Näitä olemme sitten ajan kanssa heitelleen laidan yli. Monenlaista uutta on pitänyt myös hankkia kyytiin ja opetella ihan puhumisesta alkaen. Olemme myös oppineet, että pitkät päätökset eivät riitä. Tarvitaan joka päivä tehtäviä päätöksiä huomioida toisiamme, käyttää aikaamme oikein ja pyytää anteeksi tehtyjä virheitä. Nämä päätökset tekevät yhteisestä matkasta pitkän selviytymistaistelun sijasta mielenkiintoisen seikkailun.

Vahvistimme ensimmäisellä leirillä päätöstä taittaa elämän matkaa yhdessä. Tuo päätös ohjaa meitä edelleen vuosittain avioliittoleireille. Olemme havainneet parisuhteen säännöllisen hoitamisen varmimmaksi tavaksi turvata yhteistä tulevaisuuttamme. Avioliiton hoitaminen ja avioliittoleireihin osallistuminen on antanut ainakin itselleni näköalaa siihen, että sellaista mutkaa ei elämässä tule, josta ei yhdessä voitaisi selvitä. Matkan teko on osoittautunut myös oikein mukavaksi lajiksi. Matkavaunumme koko on myös kasvanut, sillä reissaamme nykyään viisihenkisen joukkueen kanssa. Tällä tiimillä suuntaamme tänäkin kesänä taas Pieksämäen kampukselle.

Pitkä päätöksemme on ollut myös taittaa matkaa Jumalan kanssa. Kaikesta opista ja päätöksistämme huolimatta elämä tarjoilee välillä yllätyksiä, vastoinkäymisiä ja haasteita, joissa omat voimat ja taidot loppuvat. Niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä on turvallista tietää, että emme matkusta yksin, vaan elämämme on kuitenkin pohjimmiltaan Jumalan käsissä. Näihin siunaaviin käsiin jätämme myös toisemme joka aamu toivottamalla: Siunattua päivää rakkaani!


 


Lassin muita blogi-kirjoituksia

 
lassi
Olen neljääkymmentä ikävuotta lähestyvä yhden vaimon mies ja kolmen lapsen isä. Ansaitsen leipää perheelle pitämällä yllä suomalaista lukiokoulutusta.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok