Yksilönvapautta ja mediamyrskyä

4.12.2016 Lassi Laamanen

Ihmisellä on oikeus päättää vapaasti omista asioistaan. Tämä tuntuu olevan monille luovuttamaton arvo. Erityisesti tässä tuntuu korostuvan vapaus. Seurasin marraskuussa mielenkiinnolla seksologien mediassa käymää debattia. Laineet nousivat lääkäri ja seksologi Anneli Kivijärven haastattelusta. Hän totesi pitävänsä parisuhteessa puolison kiusaamisena kieltäytymistä seksistä jos ei vain satu huvittamaan.

Tästähän se riemu repesi. Joku oli ollut niin hävytön, että oli uskaltanut koskea yksilönvapauteen. Toimittajat haastattelivat toisia seksologeja ja Kivijärvelle vilauteltiin jo erokorttia seksologien seurasta. Oltiin sitä mieltä, että tässä nyt pakotetaan seksiin vasten ihmisen omaa tahtoa. Kivijärvi taisi todeta aallokon olevan vasta mukavan leppoisaa liplattelua ja päätti kokeilla korkeampia kuohuja. Hän vastasi kritiikkiin, että ei toista saa pakottaa, mutta jos on sitoutunut parisuhteeseen niin itseään jokaisen pitäisi kyllä pakottaa. Kivijärvi totesi vastineessaan että seksistä ei parisuhteessa kuulu kieltäytyä vaan on vain päätettävä että minä tahdon haluta.

 

Venettä ei niinkään tuntunut keikuttavan tässä kädenväännössä seksi itsessään vaan yksilön vapaus päättää itse asioistaan oman vapaan tahtonsa, ajatustensa ja tunteidensa mukaan. Toisten mielestä tämä vapaus on rajoittamaton. Vastapuolen mielestä taas sitoutuminen parisuhteeseen tarkoittaa sitä, että on jo luopunut monessa kohdassa valinnanvapaudestaan. Tässä kohdassa olisi houkuttelevaa nousta väittelyn yläpuolelle ja todeta, että eiköhän tässä kaikilla ollut ihan hyviä ajatuksia, joten rakennetaan nyt rauhaa. Päätän kuitenkin valita puoleni ja tunnustaa väriä. Liityn vapauden vastustajien rintamaan.

 

Pappi kysyi minulta alttarilla, että tahdonko rakastaa puolisoani niin myötä- kuin vastamäessä. Vastasin tahtovani. Siinä ei muistaakseni ollut klausuulia, joka vapauttaa minut sitoutumisesta tahtomiseen huonompana päivänä, vuotena tai vuosikymmenenä. Kuolema siinä oli määritetty sopimuksen raukeamispykäläksi. Omasta vapaasta tahdostani luovuin siis vapaudestani lähteä jos siltä sattuisi joskus tuntumaan. Pappi antoi sitten käteen vihkiraamatun, joten jatketaan hieman siitä: "Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon." Tunnustan väriä myös Ison Kirjan osalta, joten olen siis luopunut jopa omistusoikeudesta itseeni ja antanut sen vapaaehtoisesti vaimolleni.

 

Olen hyvin vakuuttunut siitä, että onnellisen parisuhteen avaimet eivät ole siinä, että minulla on mahdollisimman paljon vapautta päättää miten valitsen ja toimin. Olen oman vapauteni sijasta saanut huolehdittavaksi puolisoni onnellisuuden ja hänen toiveensa ja tarpeensa. Ja hän sai vastakaupassa minut. Itse olen tässä asiassa sen verran keskeneräinen ja hidas oppimaan, että lupaukseni haastaa minua joka päivä. Se haastaa laittamaan syrjään itsekkyyttäni. Se kysyy olenko tänäänkin valmis luottamaan puolisooni ja siihen, että hän haluaa minulle hyvää. Haluan tutustua puolisooni koko ajan paremmin, jotta tiedän, mikä tekee hänet onnelliseksi ja saa suhteemme voimaan hyvin. Tämä rajoittaa muun muassa sitä, miten käytän aikaani ja rahojani. Voimme kuitenkin saada vastineeksi jotain, mitä oma vapaa tahto ei koskaan voi antaa. Voimme saada yhteisen elämän, jossa on haastavien hetkien lisäksi runsaasti onnen hetkiä. Päätän Juha Tapion biisin sanoihin: "Vapaus on päätyä kanssasi kahleisiin."


 


Lassin muita blogi-kirjoituksia

 
lassi
Olen neljääkymmentä ikävuotta lähestyvä yhden vaimon mies ja kolmen lapsen isä. Ansaitsen leipää perheelle pitämällä yllä suomalaista lukiokoulutusta.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok