Avioliittotyö yölenkillä

11.9.2016 Lassi Laamanen

On syyskuinen lauantai-ilta ja seison keskellä Senaatintoria. Päälläni on t-paita, lenkkarit ja makkarankuorta muistuttavat housut. Taivaalta tulee reilusti vettä ja vaatteet ovat jo märät, vaikka vielä ei olla edes päästy matkaan. Tunnelma on kuitenkin vastoin olosuhteiden luomaa oletusta korkealla. Parin minuutin päästä yhdeksän hengen juoksutiimimme lähtee kirmaamaan joutsenlogoissa pitkin Helsingin katuja.

Valmentajilla on erilaisia koulukuntia ennen suoritusta tapahtuvaan viime hetken herkistelyyn. Meidän tiimimme valinta oli Järvenpään kampuksella järjestetty tukiparikoulutus. Viritimme koneistomme illan koitokseen hyvien luentojen, ryhmäkeskustelujen ja ruokailujen avulla. Illan suoritus meni sen verran mallikkaasti, että voisimme mielestäni jatkossa tarjota vetoapua pariskuntien lisäksi myös urheilupiireille. Uskon itse asiassa vakavissani, että hyvinvoiva parisuhde auttaa niin työssä kuin kisakentillä, joten suosittelisin kesän pitkiä leirejä henkisen valmennuksen kulmakiviksi.

Lähdön hetki. Ilotulitteet nousevat Helsingin taivaalle ja tiimimme säntää kevyellä askeleella kohti öisiä katuja. Päätimme jo ennen lähtöviivaa, että tulemme maaliin saakka yhdessä, ketään ei jätetä ja nilkkansa märillä mukulakivillä nyrjäyttävät kannetaan. Niin tosiaan vielä siitä sateesta. Seuraavana aamuna uutisoitiin, että Helsingissä on nähty näin rankkoja sateita kerran kymmenessä vuodessa. Haluaisin muistuttaa lukijoita, että me juoksimme tuon uutisaiheen keskellä. Aluksi yritimme vältellä lätäköitä, mutta jossain vaiheessa tämä kävi mahdottomaksi ja tarpeettomaksi. Reitillä virtaavissa puroissa ja lammikoissa oli sen verran syvyyttä, että lenkkarit toimivat lähinnä läpivirtauskanavina. Mutta meillä oli hauskaa jokaisella 10 000:lla metrillä ja maaliin juostiin yhtenä rintamana! Erityismaininnan ansaitsee puolisotiimi, joka juoksi luultavasti juoksutiimiä kovempaa ehtiessään kannattamaan meitä niin moneen kohtaan matkan varrelle.

Yhteistyö ja yhteys toisten kanssa on elämän kulmakiviä. Sitä on porukassa juokseminen ja sitä on myös mitä suurimmassa määrin avioliittotyön tekeminen. Se on yhdessä tekemistä puolison kanssa. Olemme samalla puolella, tulemme leireille, vedämme ryhmää, olemme tiimi. Yhdessä läpäistyt haasteet yhdistävät meitä puolisoina ja saamme myös kokea yhteyttä muiden samaa vastuuta kantavien kanssa. Mielestäni yöjuoksumme symbolisoi tätä kaikkea hienosti. Juoksimme läpi sateen, lätäköiden ja liukkaiden teiden. Ketään ei jätetty matkasta, vaan tärkeintä oli että kaikki pääsivät maaliin saakka. Näin se on elämässäkin. Kuljemme yhdessä, kunnes kuolema meidät hetkeksi erottaa. Meitä odottaa kuitenkin vielä suurempi maali, jossa saamme jälleen nähdä toisemme. Niillä kaduilla eivät lihakset kramppaa eikä sade kastele. Siellä otetaan yhdessä lopulliset voittotuuletukset.
 


Lassin muita blogi-kirjoituksia

 
lassi
Olen neljääkymmentä ikävuotta lähestyvä yhden vaimon mies ja kolmen lapsen isä. Ansaitsen leipää perheelle pitämällä yllä suomalaista lukiokoulutusta.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok