Parisuhdepatikointia

31.7.2016 Lassi Laamanen

Jokaisella pariskunnalla on varmaan oma paikkansa, jossa keskustelu luistaa parhaiten. Toisilla se on saunan lauteilla ja joillakin teekupin ääressä. Nämäkin ovat meille mieluisia, mutta monet parhaista keskusteluistamme on käyty patikoinnin lomassa. Tavallisella kävelylenkillä saadaan jo puitua sekä arkea että suhdetta. Suurempiin haasteisiin ollaan tarvittu välillä myös mäkisempää maastoa.

Olimme muutama vuosi sitten Levi Cross parisuhdeleirillä. Leirin aikana päästiin tietysti keskustelemaan paljonkin sekä ryhmissä että iltaisin mökillä. Viikko eteni periaatteessa ihan hyvin, mutta joitakin hiertäviä kiviä tuntui kuitenkin pyörivän välissämme. Leiri oli edennyt jo toiseksi viimeiseen päivään ja vuorossa oli iltapäivän parisuhdesuunnistus tunturissa. Saimme tehtävät ja reitti oli vapaasti valittavissa. Meillä oli seuraavana päivänä vuorossa leirin päätösluennon pito ja ehdotin, että tehdään vähän pienempi lenkki tehtävien kanssa ja palataan sitten mökille juttelemaan ja katsomaan vielä luentoa läpi. Vaimoni ehdotti keskustelureitiksi kiipeämistä viereisen Kätkätunturin laelle. Tunturi voitti ja tuon hikisen urakan aikana kävimme vuoden parhaan keskustelumme. Saimme purettua tunteita, kerrottua toiveita ja jaettua unelmia. Lapin upea luontokin näytti jotenkin vielä kauniimmalta, kun huipulle oli kiivetty yhdessä. Tuo rinnepatikointi on edelleen yksi parhaita muistojani lukuisilta avioliittoleireiltämme.

Tänä vuonna lähdimme juhlistamaan 15 vuotta täyttävää avioliittoamme kahdenkeskiselle matkalle heti Pieksämäen leiriviikon jälkeen. Jouduimme itse asiassa lähtemään leiriltä jo perjantai-iltana, jotta ehdimme matkaan. Niinpä meillä jäivät leiriperjantain luontoretken paritehtävät väliin pakkausten vuoksi. Saimme kuitenkin tehtävälaput ja otimme ne mukaamme matkalle. Matkalla teimme päivän mittaisen vuoristovaelluksen, jonne varustauduimme veden, eväiden ja leiriltä ottamiemme luontoretken tehtävien kanssa.
Patikoimme pitkin rotkon pohjaa ja vuorten rinteitä samalla keskustellen tehtäviä läpi. Suuntana oli korkeammalla vuorilla oleva kylä. Lähestyessämme kylää huomasimme vielä korkeammalla vuoren päällä olevan kappelin, jonne päätimme kavuta. Kun saavuimme kappelille, niin takana oli lukuisia käveltyjä kilometrejä, useita satoja metrejä nousua ja paljon jaettuja asioita.

Katselin korkealta vuoren laelta näkymiä alaspäin. Erotin kaukana alhaalla meren rannan, josta olimme aamulla lähteneet matkaan. Näin pitkän rotkon, jonka pohjaa olimme kulkeneet ja vuoren rinteet, joita olimme kiivenneet. Seisoimme siinä vierekkäin hikisinä, mutta mielen täytti tyytyväisyys yhdessä suoritetusta haasteesta. Tuossa hetkessä oli mielestäni paljon samaa kuin elämässä ja avioliitossa. Teemme toisinaan matkaa väsyneinä ja näkyvissä voi olla vain kiivettäviä rinteitä ja haastavaa maastoa. Mutta kun jaksamme tehdä matkaa yhdessä, niin saamme myös kokea yhteisiä onnistumisen elämyksiä. Ja parhaina hetkinä meille avautuu maisemia, joissa näemme kuinka pitkän matkan olemmekin jo päässeet yhdessä eteenpäin. Nuo hetket kannustavat jatkamaan sekä yksittäisiä kävelyretkiä että elämän mittaista yhteistä vaellustamme.


 


Lassin muita blogi-kirjoituksia

 
lassi
Olen neljääkymmentä ikävuotta lähestyvä yhden vaimon mies ja kolmen lapsen isä. Ansaitsen leipää perheelle pitämällä yllä suomalaista lukiokoulutusta.
Takaisin ylös
Tämä sivusto käyttää evästeitä parhaan käyttäjäkokemuksen varmistamiseksi.
Ok